Matkanen

Olen lähdössä huomenna pienelle reissulle Brysseliin. En ole kaupungissa koskaan käynyt, mieleen tulevat virastotalot, simpukat, ranskanperunat, olut, suklaa ja se pissaava patsas. Tarkoitus on osallistua kokoukseen, joka järjestetään osaksi jossain EU:n (sivu)rakennuksessa. Eikös siellä kulje niitä head huntereita sopivia korkeita virkamiehiä etsimässä? Ei sen puoleen aion kieltäytyä tarjotuista viroista suoraselkäisesti, Suomessa on niin lystiä ja leppoisa ilmasto.

Olen ennenkin lentänyt, mutta on aina yhtä vaikea arvioida kauanko aikaa lentoasemalla tarvitaan. Olen joka tapauksessa paikalla liian aikaisin, mutta ehdinpähän juoda lasillisen viiniä, että uskallan astua lentokoneeseen. Tarvittavien vaatekertojen arviointi on taas kerran vaikeaa, tässä vaiheessa alkaa muutenkin koko lähteminen kaduttaa. Tajusin, etten joka tapauksessa ehdi perjantaiksi töihin, joten otin päivän vuosilomaa ja aion viettää vapaata aikaa Belgiassa suklaata ja ranskanperunoita kiskoen. Hain tänään kirjastosta matkaoppaan tuota yhtä päivää varten. Tässä vaiheessa haluaisin jäädä kotiin.

Olen lukenut sellaisesta itsepetoksesta, että huonolla itsetunnolla varustettu ihminen alkaa miettiä "Mitä minä tässä tilanteessa tekisin/ajattelisin, jos minulla olisi hyvä itsetunto?" Yritän soveltaa keinoa tähän tapaan "Jos olisin Timo Soini, niin mitä minä tästä Brysseliin joutumisesta piittaisin?" Vetäisin kaulaani sen jalkapallojoukkueen huivin ja pistäisin töpinäksi. Brysselin kokouksessa saattaa joutua puhumaan jollekin ulkomaalaiselle, sillä siellä ei ole muita suomalaisia. Toisaalta voi olla hiljaakin, se ei tule luultavammin kenellekään yllätyksenä. Toistaiseksi on helppoa, sillä Itä-Euroopan maista tulevat puhuvat kuitenkin vielä kehnompaa englantia kuin minä.