Naistenlehtikatsaus

Kävin eilen anomassa uuden passin, kaikki sujui vaivattomasti ajanvarauksella. Voisin noutaa dokumenttini jo viikon kuluttua R-kioskilta, jolloin saisin jännätä kenen passin saan. Haen sen kuitenkin vasta Brysselin reissun jälkeen, sillä käymme EU-parlamentin tiloissa ja passin numero piti antaa vierailua varten etukäteen. Uuteen passiin kuuluu biotunniste, toisinsanoen etusormista otetaan sormenjäljet, jotka säilötään sormenjälkiarkistoon, jota ei saa tällä hetkellä käyttää kuin tuohon passitarkoitukseen. Entäpäs, jos Suomen poliittinen tilanne ei olisi näin vakaa ja arkistoa alettaisiin hyödyntää muuhunkin? Minä näen asiassa ongelmiakin, vaikka minun jälkeni tuskin ketään kiinnostavat.

Jos joku ihmettelee, miten joudan kirjoittelemaan tähän aikaan, niin olen vapaalla. En ole ihan varma oliko nyt vuosiloma vai tutkimusvapaaviikko (palkaton), mutta ei sillä nyt niin väliä ole.

Käyn tiistaisin kuntosalilla ja minusta on alkanut tuntua, että joka toinen päivä on tiistai. Kohta aika rientää niin, että jokainen päivä on tiistai. Lihakseni kasvavat kuin kesäkurpitsat lämpiminä ja sateisina kesinä.

Naistenlehdissä pohditaan usein eroa ja kuullaan alan asiantuntijoita. Eron jälkeen käsketään olemaan yksin, sillä vain näin voi saavuttaa sen kaikkein suurimman tavoitteen: onnistuneen parisuhteen. Olen havainnut näissä jutuissa sellaisen paradoksin, että niissä vaaditaan, että ihmisen on tultava toimeen yksinään ennenkuin tähän päämärään voi edes teoreettisesti päästä. Täytyy suorastaan lakata kaipaamasta seuraa ja elettävä onnellisena ilman ristinsielua. Toisaalta ihminen, joka ei ketään tarvitse on kuulemma kaikkein tavoitelluin parisuhdemarkkinoilla. Jos ei siis etsi mitään, niin se tulee väistämättä. Tosielämässä ne, jotka kovasti etsivät, parhaiten löytävät. Se ei siis ole kuitenkaan oikea toimintatapa.

Yksinolo on nykyisin jonkinlainen häpeä, menestynyt ihminen ei elä yksin.

Olen pohtinut myös kateutta. Kateus ei välttämättä olekaan sitä, että kadehtisi toisen lahjakkuutta vaan sitä huomiota, jota toinen lahjakkuudellaan saa. Huomio on kuin ihaileva vanhempi ja hänen osoittamansa rakkaus, jota ilman se lahjattomampi jää.

Tämänkertaiset ajatukset oli kopioitu naistenlehdistä, mutta muokattu omassa päässä tähän muotoon. Yritän edetä henkilökohtaisesta yleiseen, mutta juutun aina itseeni. Minua ei voitane täten plagioinnista syyttää. Luin kirjastolla eilen ainakin Annan ja Kodin kuvalehden. Lopetan naistenlehtikatsaukseni tähän (on syytäkin).