Ihmiselo on täynnä vaativia päätöksiä: en pese hiuksiani aamulla, vaikka ehkä pitäisi. Perusteluna käytän päivän kuntosaliharjoittelua ja siihen mahdollisesti liittyvää hikoilua. Todellinen syy on laiskuus. Kyllästyttää jatkuva hiusten kohottaminen irti päänahasta, kun ne luonnostaan mielellään nimenomaan siellä lepäisivät. Istun hetken tarrapapiljotit päässä ja suihkin hiuksiin erilaisia aineita ja täten pakotan hiukset toimimaan vasten todellista luontoaan.
Teen töitä, ei siitä sen enempää, pinnaan meetingistä, ei kukaan huomaa, luulen.
Tilaamme yksikköömme keittiöltä keittolounaan ja kun minä avaan lihasoppakaukalon, on jäljellä lientä, porkkanaa ja perunaa, joten vietän lihatonta lokakuuta. Lisukkeena tarjotaan porkkanaraastetta, jota on mehevöitetty appelsiiniviipaleilla. Ryntään kuntosalille viideksi, unohdan leimata itseni ulos.
Ähkijämies ei ole salilla. Inhoan juoksumatolla juoksemista (inhoan juoksemista noin ylipäätään). Olen päättänyt lämmittelyksi juosta 700 m, lisään nopeuden mahdollisimman korkeaksi, jotta harjoitteluun kuluu vähemmän aikaa. Joku päivä lennän takaseinään. Siivooja joutuu kaapimaan jäännöksiäni betonista ja ajautuu psyykkisistä syistä ennenaikaiselle eläkkeelle.
Kotiin lähtiessä sataa vettä. Vedän takin ja repun päälle sadetakin ja näytän Notredamin kellonsoittajalta. Käyn Lidlissä ja ostan kaikkea kummallista. Laitan ruokakassin pöydälle, jossa sen balanssi häiriintyy ja luomumunat putoavat lattialle. Kolme niistä säilyy ehjänä. Pesen hiukset ja laitan niihin erilaisia kohotusaineita. Teen esitelmää. Menen maate.
Päivän arvosanaksi annan viisi miinus.
4 kommenttia:
Oishan noiden kolmen sentään ehjänä säilyneen munan vuoksi voinut antaa täyden vitosen?
Olkoon menneeksi, laitetaan viisi.
ois kannattanu sekottaa tilkka konjakkia niiden särkyneiden munien kanssa ja laittaa hiuksiin. Se oli mun lapsuuteni huippu- Conditioner.....
Lähetä kommentti