En ole vieläkään saanut selvää mikä tekee kirjasta korkeakirjallisuutta ja mikä viihdettä. Luen vasta nyt (kaikki muut ovat jo lukeneet) Zadie Smithiä (Kauneudesta). Kirjailijaa ei mainita viihdekirjailijaksi, mutta kirja on erittäin viihdyttävä ja helppolukuinen ja kertoo perheestä, kuten vaikkapa Jonathan Franzenin romaanit. Ilmeisesti kirjailijan uusin romaani on kokeellisempi.
Luin Hesarista, etteivät stressaantuneet naiset vedä miehiä puoleensa, eivät sen puoleen vanhenevat naisetkaan, joten saan ihan rauhassa olla stressaantunut. Samaisessa lehdessä matkatoimittajat ja -kirjailijat listaavat suositeltavia matkakohteita. Suosituksissa mainitaan Kapkaupunki, jonne minun on tarkoitus helmikuussa matkustaa, jos maan lentoyhtiön kone pysyy niin pitkään taivaalla.
Kurssikaverini sairastui aikoinaan sairauteen, johon hän sittemmin melko nopeasti menehtyi. Miehen haaveena oli päästä Etelä-Afrikkaan ja siellä hän lopulta kävikin. Hän kuoli melko pian matkan jälkeen. Kurssikaverin kohtalo tekee matkakohteesta vielä järisyttävämmän. Oikeastihan mikään matkustaminen ei ole järisyttävää. E onnistui jotenkin soittamaan levysoittimella Annikki Tähden kappaleen Aurinko tähdet ja kuu takaperin ja musiikkimiehenä tietysti opetteli myös sen nurinpäin laulamaan. Jos olisi taivas, niin siellä E sitä laulelisi, virheettömästi tietysti ja nauraisi päälle. Laulu on haikea muisto ajasta, jolloin oli loputtomasti aikaa tehdä kaikkea hyödytöntä. Voin vieläkin kuulla tuon kummallisen sävelmän ja oudon kielen.
Luin Aila Meriluodon runoja hänen 90-vuotis syntymäpäiviensä kunniaksi. Hän on iäkkäänäkin hyvä. Julkaisen tässä laittomasti humoristinen runonpätkän, joka sopii vanhenemiseen (Tämä täyteys tämä paino WSOY 2011) Minäkin olen kuvaani kauniimpi ja nuorempi.
Hei sinä vanha naama
kylpyhuoneen peilissä,
oletpa sinä muuttunut.
Mutta älä sure,
kavereita ollaan.
Vaikka minä olen kauniimpi.
3 kommenttia:
Mun peili on rikki, tiiät sen. Sieltä kurkkaa aina vastaan ruma vanha mies. Kun oon hyvällä tuulella, peilistä kattoo ihan mukavan näkönen ukkeli.
Ehkä sunki peili on vaan rikki.
Mä en käsitä nykymaailmaa. Mun mielestä vastaan rimpuilematta vanheneva ihminen on todella kaunis ja harmaat tai valkoset hiukset, ne ne vasta kauniit on!
Mukavaa reissua. Jos kone kaikesta huolimatta tippuu, helpota oloas laulamalla!
Hah-hah, mutta voihan se olla toisinkin päin eli straantunut ja/tai vanheneva mies ei vedä naista puoleensa.
Vita Andersenilla on myös kiinnostava kirja Kummasta kädestä?
Straantuneet miehet vetävät minua puoleensa kuin magneetti. Tähän sopisi hymiö perään jos niitä harrastaisin. Pitänee lainata tuo kirja, en muista juuri mitään "Suu kiinni ja ole kaunis" kokoelmastakaan. Olen nähnyt kirjasta tehdyn monologinäytelmän myös.
Lähetä kommentti