lauantai 14. huhtikuuta 2018

Maitorasvan riemuvoitto

Matkalla Tarttoon virolaisessa bussissa jokaisella matkustajalla oli käytössään samantapainen näyttö kuin lentokoneissa. Olisi voinut katsoa elokuvia (hyvä valikoima), lukea kirjaa (vaatimattomampi valikoima), kuunnella äänikirjaa tai surffata netissä.  Bussiyhtiön nimi oli Lux Express ja matkan hinta kuusi euroa.

Bussin ikkunasta nähtynä virolainen maisema vaikutti lattanalta, vihjeitä tulevasta vihreydestä saattoi havaita.

Tartto on nätti ja rauhallinen kaupunki: pysähtynyt joki ja vanhoja sieviä taloja. Yliopisto, mutta ei merkkejä kapinasta.

Kävimme gruusialaisessa ravintolassa syömässä. Alkupala oli pitsamainen leivonnainen, jonka pinnalle oli ennen paistamista ripoteltu juustoraastetta ja paistamisen jälkeen viimeistelty sulaneella kimpaleella juustoa. Söin aterian, johon oli laitettu kermaa, juustoa ja pinnalle oli pursotettu smetanakokkarieta, epäilen vielä voitakin. Tuo maitorasvan riemuvoitto oli minulle hieman liikaa. Syödessään saattoi seurata televisioruudulta kun miehet tanssivat ripaskaa.

Matkakaverini olisi halunnut vielä viinibaariin, mutta olin niin väsynyt ja vielä hieman kipeä, etten millään jaksanut. Tai olisin jaksanut istua siellä, mutta en juoda viiniä, joka olisi tietysti sama kuin ei siellä kävisikään.

4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Taidat kirjoittaa tahallasi Tarton nimen väärin 😉?

Heidi kirjoitti...

Kyllä se oli vahinko. Korjasin sen. Kiitos!

Merja kirjoitti...

Tein aikoinaan kuusi vuotta yhtä lehteä ja jouduin oikolukemaan muiden takstejä. Siitä jäi paha tapa. Koskee kaikenlaista oikeinkirjoitusta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Tuosta alkupalasta tulee mieleen unkarilainen langos. Se oli kyllä pahaa.