Laskin asuneeni elämäni aikana kahdessakymmenessäkahdessa asunnossa. Lapsuudenkodissani luettiin aina yhtä suurella innolla asuntoilmoituksia. Elokuvassa Lady Bird äiti ja tytär huvittelevat käymällä asuntoesittelyissä.
Lady Bird on sympaattinen kasvutarina teini-ikäisestä Christinestä, joka haluaa käyttää itsestään nimeä Lady Bird. Elokuvassa viljellään lämmintä huumoria, joka ei todellakaan ole siirappista ja siksi minua jotenkin harmitti elokuvan loppu, joka oli mielestäni hieman kliseinen.
Eilen lenkillä mietin paria ajatusta. Toisen ajatuksen sain erästä podcastia kuunnellessani. Pohdin, että joskus se että tekee väärin, on lopultakin oikein. En perustele tätä tarkemmin. Toinen ajatus koskee vanhempia, heitä voi tavallaan rakastaa vaikka heistä ei aina oikein pitäisi.
Olen edelleen työstänyt käsikirjoitustani ja huomannut, että tekstin
muokkaamisessa auttaa sen lukeminen erilaisissa muodoissa. Kun tekstin
lataa puhelimelle PDF-versiona, huomaa sanojen toiston helpommin kuin
läppärin näytöltä. Ääneen lukiessa taas tajuaa onko teksti sujuvaa vai tökkääkö joku asia.
9 kommenttia:
Mielenkiintoista, että tekstinkin arviointi pienessä koossa muuttaa havainnnointia. Minä olen huomannut saman ilmiön maalausharjoituksissani. Usein kun maalaan isossa koossa esim ihmistä, en huomaa virheitä suhteissa, mutta kun otan siitä puhelimella kuvan, näen virheet heti.
Aina ei tiedä, onko teko enemmän oikein vai väärin, varsinkin lasten kanssa toimiessa, kun tilanteet tulevat niin äkkiä ja niihin on reagoitava.
Nekin jotka kehuskelevat tekemisillään, tekevät usein niin epävarmuuttaan, ikäänkuin kyselevät koko ajan, enkö tehnytkin oikein.
Kun luen blogisepustukseni puhelimelta löydän aina virheitä, joita en koneella huomaa.
Käsikirjoituksessa esilukijat löytävät myös joskus hämmästyttäviä lapsuksia, henkilön nimen vaihtumisen yms.
Lady Bird on näkemättä. Tänään menen katsomaan sen Three Billboards outside Ebbing Missouri (aivan liian pitkä nimi elokuvalla).
Three Billboards outside Ebbing Missouri oli hyvä!
Se oli aivan täydellinen, hyvä juoni ja rakenne, loistava rytmitys, paljon painavaa asiaa, hyvät näyttelijät ja kaiken lisäksi huumoria. Kannatti katsoa.
Käykää katsomassa myös BPM! Kannattaa ehdottomasti!
Ilman muuta!
Mutta The Guardian Angel oli huono! Siihen ei kannata uhrata ePassia.
En aikonut mennä. Ohjaaja on facebook kaverini kaveri ja kammoan miehen mielipiteitä.
Samaa mieltä Lady Birdin lopusta! Vähän pläts.
Koskettavaa oli se, miten äiti ei oikein ikinä onnistunut viestittämään tytölle välittämistään. Symppis isä taas osasi. (Tunnemielessä äidin ja isän roolit olivat perheessä vähän ristiin, jos miettii perinteisiä vanhempien rooleja.)
Siinä kohtaa tuli poru, kun äiti suuntasikin autonnokan kohti lentoasemaa. Ja myöhästyi. (Se vasta olisi ollut kliseiden klisee, jos hän olisi ehtinyt ja juossut tytön kaulaan. Olisin kyllä itkenyt vuolaasti, veikkaan ;)
Lähetä kommentti