Reilun kaupan ystävä

Marimekon ystävämyyntikampanja herättää sisäisen fingerporilaiseni. Mieleni tekee mennä kauppaan ja sanoa "Ottaisin pari ystävää. Paljonko hyvä ja kestävä ystävä maksaa? Onko reilun kaupan ystäviä?"

Voisin valita yhden empaattisen kuuntelijan, jolla ei olisi taipumusta yrittää panna paremmaksi omilla kokemuksillaan. Toinen voisi olla juttujen kertoja, jolla olisi laajat verkostot ja joka tietäisi missä tapahtuu. On minulla hyvälaatuisia ystäviä nytkin, mutta ainahan uudet kevätystävät piristävät.

Eräs kirjoitustuttuni oli miettinyt ystävämyyntikamppanjaa toisin päin. Kauppaan saisi myydä vanhat tarpeettomat liian pieniksi, rasittaviksi tai suuriksi käyneet ystävät.

Osallistuin tapaamiseen, jossa istui monta kirjailijaa. Puhuttiin aika paljon rahasta (rahasta puhutaan aina kun kirjailijat tapaavat). Rahasta tulee tärkeä puheenaihe silloin kun sitä ei ole. Nökötin pöydän ääressä kuuntelin läänintaiteilijaa ja rahapuheita ja mietin, että on se kivaa kun saan kuulla näitäkin mukavia ihmisiä. Pari kirjailijaa istuskeli lattialla, yksi neuloi sukkaa ja yhdellä miehellä oli kokouksessa lapsi mukanaan. T kaivoi repustaan punaviinitonkan ja tarjosi lasillisen.

Sanasto maksaa kirjailijoille kirjastolainoista noin 0.25 e/laina. Sain vasta nyt tietää, ettei sähkökirjojen lainaamisesta makseta mitään vaan e-kirjojen lainausmaksuista pitäisi sopia kustannussopimuksessa. 

Kaksi arvostamaani ihmistä on viime aikoina kehunut blogiani, joten alan luulla jotakin itsestäni. Tämä on kuitenkin vain rento harrastus, josta ei makseta mitään. Tarpeeton hupi. Blogilla tavoittaa 10 000 lukukertaa kuukaudessa, joka on valtava määrä verrattuna kirjojen lukijoihin. Eikö silloin kannattaisi kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten siitä, ettei potilailla ole varaa ostaa lääkkeitä tai että niiden aloitusta siirretään aina loppuvuodesta alkuvuoteen taloudellisten syiden vuoksi. Nythän sen tähän kirjoitin. Kiitos.