Opin uuden muotitermin: mutsifarkut. Ne tulivat muotiin jo vuosi sitten, mutta eipä ole täällä Tampereella juuri mutsifarkkuja näkynyt. Jos kasarifarkkuja on jäänyt lojumaan vintille, niin siinä ne ovat, vai oliko mutsifarkkumalli käytössä seitsemänkymmenluvulla, en ole varma. Yhteenvetona voisin todeta: korkea vyötärö ja leveät lahkeet. Denimiä kuluu niiden ompelemiseen aiempaa enemmän.
Näin eilen Työviksellä Viulunsoittaja katolla musikaalin ja olin yllättynyt siitä, miten hyvin musikaali oli tehty. Puhkikuluneesta teoksesta oli löydetty nykyihmistäkin puhutteleva taso. Ola Tuominen teki hienon roolin maitokuski Tevjenä. Pidin musikaalin vauhdista ja tansseista. Menin näytökseen oikeastaan vain kaverini K:n vuoksi, joka siinä näytteli ja pärjäsikin hyvin. Kannatti mennä, ehdottomasti.
Vieressäni istuva nainen selasi viimeiseen asti Tinder valikoimaansa ja kiitoksien aikaan hän huusi "Hyvä Ola!" Minä vain taputin.
Tänään käväisin Tampereen taidemuseossa, jonka seinille on ripustettu Anita Snellmannin maalauksia. Toisen kerroksen maalausten värimaailma sai minut hyvälle mielelle.
M:n kanssa piipahdimme perjantaina kierrätyskeskuksessa kierrättämässä, lankakaupassa ja vaatekaupassa, jonka omistaja puhui suomea vieraalla aksentilla. Hän pelotteli meitä housuhameiden nousulla ja kun M kyseli tietynlaista hametta nainen kiljaisi "Miltä vuosisadalta?" Emme ostaneet mitään.
5 kommenttia:
Anita Snellmanista tykkäsin minäkin kun näin Aboa vetus-Ars Nova -museon näyttelyssä pari vuotta sitten. Tuo maalaus on täynnä etelän valoa. Vähän Matisse-vaikutteinen.
Vanhenemisessa on se hyvä puoli, että voi pukeutua sään mukaisiin vermeisiin minkään muodin häiritsemättä. Katselen työssäni paljon eri-ikäisten naisten vaatetusta. Esimerkiksi minua suuresti hämmästyttää niin matalat farkut, että vetoketju on noin kymmenen sentin pituinen. Tai että erilaisia teepaitoja puetaan monta päällekkäin. Tai että päällä on lämmin karvahupullinen toppatakki ja vielä paksu huivi kaulassa, mutta jalassa legginssit, pienet nilkkasukat ja tennarit, pakkasella. Yksi suuntaus on kuitenkin menossa parempaan päin: stringejä näkee enää aniharvoin.
Olen jo pitkään käyttänyt ns. Aikuisten naisten farkkuja, joissa on korkea vyötärö. Omaa nuoruuteen kun vertaa niin tuo stretch kankaiden tulo on hieno juttu.
Sanon nykyistä muotia vaihtelevasti tallityttötyyliksi tai mattinykäseksi. Riippuu vähän kumpaan suuntaan on stailattu.
Matti Nykänen sopisi kyseisen farkkumallin nimeksi hienosti.
Lähetä kommentti