Kerrostalon ikkunoista heijastuu vaaleanpunainen auringonlasku, joka ehkä enteilee huomiseksi poutapäivää. Urbaaniin ihmiseen on jäänyt hitunen luonnontarkkailijaa vaikka eihän elämä suuremmin häiriinny oli sää minkälainen tahansa. En aio huomennnakaan tehdä kyntötöitä.
Kävin alusvaatekaupassa, sillä tarvitsin urheilurintaliivit. Haluan, että joku auttaa alusvaateostoksissa, enkä viitsi hankkia niitä marketista irtokarkkihyllyjen vierestä.
Kaupassa oli kaksi sovituskoppia tai oikeastaan verholla eristettyä intiimiä tilaa. Kuulin kun myyjä keskusteli viereisen kopin naisen kanssa, mutta en nähnyt häntä, sillä toinen asiakas oli jo sovittamassa rintaliivejä kun tulin. Poistuin liikkeestä ennen häntä. Olen tottunut siihen, että päätökset on tehtävä ripeästi.
Myyjä ojenteli kyseisiä vaatekappaleita meille molemmille. Puin vaivalloisesti liivit päälleni, myyjä hihkaisi "Ovatko sopivat?", kurkisti varovasti verhojen raosta ja antoi seuraavan koon tai mallin. Lopulta tuolille oli kertynyt kahdeksat urheilurintaliivit, joista ostin kahdet, turkoosit ja mustat. Myyjä yritti tarjota myös kalkkunaleikkeen värisiä liivejä, mutta kieltäydyin jyrkästi.
Työssäni olen huomannut, että jotkut vanhat naiset ovat luopuneet liiveistä. He kokevat, että rintaliivien puristus aiheuttaa kipua. Eräs nainen kertoi, että lakkasi käyttämästä rintaliivejä kun jäi eläkkeelle. Ehkäpä se oli emansipoitunut teko.
1 kommentti:
Mä meen kans mielellään sellasseen vaatekauppaan, yleensä luhdan tehtaanmyymälään, missä myyjä tuo haluamani kaltaisia vaatteita ja olen kymmenessä minuutissa ulos.
En pidä lainkaan vaatekaupassa asioimisesta. Siellä tulee kuuma ja nihkeä olo.
Lähetä kommentti