Keväällä on hankala pukeutua. Aamulla on kylmä, päivällä tulee hiki ja illalla tietysti paleltaa.
Lankkasin talvisaappaat ja kannoin vintille. Aiemmin ostin joka talvi uudet talvijalkineet, en enää, sillä niitä on kertynyt riittävästi ja sitäpaitsi hoidan kenkiä, lankkaan ja käytän suutarissa.
Lapsena talvikengistä pääseminen oli ihanaa, juokseminen pikkukengissä tuntui niin keveältä. Ovatko talvikengät nykyisin kevyempiä, sillä samanlaista onnea en enää tunne. Toisaalta minulla ei ole enää tapana hypellä kaupungilla liikkuessani, pitäisi kokeilla.
Imuroidessa voimani ehtyivät eteisen ja keittiön välillä, johon imuri jäi makaamaan. Hypin sen pirulaisen yli ja odotan säädyllistä imurointiaikaa. Nyt ymmärrän potilaita, jotka sanovat "Tämä ei ole tavallista väsymystä". Eiköhän tämä helpota kunhan hengitystieoireet menevät joskus ohi.
Fustra-opettaja sanoi, että minulle on kehittynyt korsetti. Arvelin,
että korsettini johtuu tavallista tiukemmasta jumppapaidasta.
Facessa minulle tarjottiin kahta uutta ryhmää Päiväkännit ja Tavoitteena terveellisempi elämä. En tiedä kumman valitsen.
2 kommenttia:
Päiväkännit tietty!!
Oli kakarana mukavaa saada uudet tennarit toukokuun alussa. Sitten kesällä vintattiin tennarit naulakon alle ja käveltiin paljain jaloin. Päivän pari se sattui mutta sitten siihen tottui.
Hyppiminen kävellessä on hauskaa katseltavaa, ainakin kun lapsi on kyseessä.
Tule tänne niin kuvaan kun hyppelet, voit sitten laittaa leffapätkän haluamiisi paikkoihin esille. Mainetta tulisi taatusti!!
Lapsena oli kyllä jotenkin juhlavaa myös talvikenkäkauden alku. Yleensä jalat olivat kesän aikana kasvaneet niin, että uudet talvisaappaat sai melkein joka vuosi, niitä ihastellessa (jos vielä olivat punaiset tai muuten hienot) meni kauan.
Vasta pitkän talven lopulla alkoi kyllästyttää, saappaat hiostivat ja painoivat, tennarikauden tulo oli kuin lentoonlähtö.
Lähetä kommentti