Kävelin ja hölkkäsin Pyynikillä. Lähteminen oli taas tahmeaa, selän irrottaminen sohvasta vaati lähes ylivoimaisia ponnistuksia, mutta onnistui suureksi hämmästyksekseni.
Osallistun lukupiiriin. Ruokalassa M kysyi, mitä viimeksi luimme. Vastasin, että joimme...Siitäpä keksimmekin uuden idean: juomapiirin. Valitaan joku juoma (sanotaan nyt vaikka Koskenkorva tai jos ollaan fiinimpiä niin joku arvokas punaviini), jota kaikki sitten kotona antaumuksella kittaavat ja yhdessä käydään sitten myöhemmin läpi tuon nesteen jaloja tai karvaita ominaisuuksia sekä tuntemuksia juoman ääressä.
Sairaalassa on hyvin vähän työpaikkaromansseja, sairaalasarjat lupaavat tässä suhteessa liikoja. Työajalla ei jouda juuri ihmissuhdesotkuja pohtimaan. Koulutustilaisuudetkin ovat varsin köyhiä. Ystäväni ja kollegani oli jollain luentopäivillä. Osallistujat oli majoitettu kahden hengen huoneisiin. Ystäväni ei nähnyt huonekaveriaan, mutta huomasi hotellihuoneeseen mennessään, että siellä oli jonkun laukku. Luentojen päälle syötiin illallinen, jonka jälkeen ystäväni kävi nukkumaan. Yöllä hän heräsi siihen kun humalainen pariskunta kaatui viereiselle sängylle. Ystäväni käski lempiväisiä poistumaan ja vähän äkkiä. Hän ei koskaan nähnyt huonekaveriaan (yöllä oli sen verran pimeää), laukku oli noudettu aamuluentojen aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti