Palaan vielä hetkeksi etätyöhön. Kirjoitan tieteellistä artikkelia tai minun pitäisi käyttää aikaani siihen sen sijaan, että päivitän blogia, toisaalta maailma ei paljonkaan menetä laiskuuteni vuoksi. Voin helposti lähettää tekeleeni viisaampien luettavaksi, siitä huolimatta aion ensi viikolla ajaa junalla 1 1/2 tuntia tavatakseni henkilön, jonka kanssa tätä "tieteellistä" työtä teen. Aiemmin kun asuimme ja teimme töitä samalla paikkakunnalla, tapasimme usein aamuvarhain kahvin (minä) ja teen (hän) ääressä. Silloin syntyivät parhaat ideat. Yhdessä jaksoimme tehdä välillä ylipitkiä päiviä. T on niin tarmokas, että hän kliinisen ja tutkimustyönsä lisäksi kerää marjoja ja sieniä satoja litroja, ompelee itse kaikki vaatteensa (myös talvitakit) ja hiihtää joka talvi satoja kilometrejä (kesällä hän viiipottaa jollain kummallisilla rullasuksen ja rullaluistimen välimuodoilla). T:n CV on pitkä ja komea. Hän on säikytellyt yökköjä ja vartioita ilmaantumalla töihin aamuyöstä. Hän ei koskaan väsy tai masennu. T:n kilpirauhasarvot on tarkistettu lukuisia kertoja. Ne ovat kaikkien hämmästykseksi olleet viitearvojen sisällä. Langanlaiha T elää juustolla, perunalla ja suklaarusinoilla, jospa se on hänen salaisuutensa. Joku vika hänessä siis täytyy olla: sairaustila, jota nykylääketiede ei pysty selvittämään
.
Ajoin töihin pyörällä vesisateessa. Pidin siis esitelmän tukka littanana. Meni siitä huolimatta ihan hyvin, kai. Seuraava on 6. lokakuuta ja oikein Helsingissä asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti