Rautasydän

"Nuori yksinhuoltajaäiti Sari Martikainen elää suomalaisessa pikkukaupungissa eräänlaisessa idyllissä. Sarin maailman keskipisteenä ovat hänen lapsensa Milla ja Mike, sydämellinen anoppi Maria, teollisuusvartijaystävä Koikkis ja maailman laiskin koira Rontti. Sari asuu perheineen ikivanhassa, ränsistyneessä makasiinissa, jonka takaa löytyy kirkontornimainen viljasiilo. Sari jatkaa Matti-miehensä perustaman rautakaupan pitämistä. Elämä on seesteistä, ja suurin huolenaihe Sarin elämässä on lähinnä sopivan miehen löytäminen. Eräänä päivänä Sari saa rautakauppaan erikoisia vieraita; seksikkään nuoren miehen, jonka salkku pursuaa alastonkuvia, ja liskonaamaisen miehen, jossa vastenmielistä ei ole vain ulkonäkö. Kun vielä näkyvä paikallinen kunnallispoliitikko tapetaan, huomaa Sari käärmeen todellakin luikerrelleen paratiisiin... Kirjailija ja kustannustoimittaja Anne Leinosen sekä toimittaja-kirjailija Miina Supisen Rautasydän on viihdyttävä ja romanttinen romaani, joka kertoo rikoksesta, rakkauden löytämisestä ja tunteiden sokeudesta. Leinosen ja Supisen kerronta on vauhdikasta ja hauskaa, Ja kuten kunnon huvipuistoajelussa, mukana on myös jännitystä"

Leikin taas kriitikkoa, sain arvostelukappaleen Rautasydämestä postissa ja luin sen jo itseasiassa viikko sitten. En ole vaan saanut aikaiseksi kirjoittaa, voisihan tämän hienosti sanoa niin, että olen sulatellut lukemaani. Ylläoleva teksti on kirjan takakannesta, joten pääsen kertomasta juonesta, joka onkin aina vaivalloista.

Kirja kiinnosti minua, sillä olen lukenut toisen kirjoittajan Miina Supisen blogia, sitäpaitsi luin hänen kirjansa Liha tottelee kuria. Edellä mainittu kirja oli omassa genressään raikas ja omintakeinen. Tästä syystä minun on ollut vaikea kirjoittaa Rautasydämestä, sillä minusta se on tavanomaisempi, ehkä aika tyypillinen naisten viihdekirja. Toisaalta en viime vuosina ole sen lajin kirjoja juurikaan lukenut, joten tuo tuohon tyypillisyysmääritelmään minulla ei mahdollisesti ole oikeutta. Kirjasta tulee mieleen kakkosteeveen maalaissarjat (tämän taisin lukea jostain muustakin blogiarvostelusta). Niistähän pitävät miljoonat suomalaiset, en siis epäile, etteikö tästäkin kirjasta pitäisi moni. Juoni sisältä tiukkoja käänteitä ja vaarallisia tilanteita ehkä liikaakin. Henkilöt jäävät pakosta vähän pinnallisiksi. Kirjasta taas kerran näkee, että rakastelukohtauksia on vaikea kirjoittaa ilman, että ne kuulostavat noloilta.

Kenelle kirja sopii? Väsyneelle yksinhuoltajanaiselle (lukijakuntaa riittää), joka haluaa hetken elää haaveissa. Sille, joka kaipaa sujuvasti kirjoitettua viihdettä, hyvä vaihtoehto naistenlehdelle tai television töllöttämiselle.