perjantai 9. syyskuuta 2011

Hedelmistään puu tunnetaan

Taidan tällä kertaa jättää uskonnolliset pohdinnat. Lopetukseksi sopinee tänä aamuna radion aamuhartaudesta (kuuntelen aina aamuisin keittiön matkaradiosta ylen ykköskanavaa) kuulemani viisaus: hedelmistään puu tunnetaan. Mitä tänne kirjoitan kertoo siis (ainakin jossain määrin).siitä millainen ihminen olen.

Olin asettanut herätyksen klo 6.30, kuittasin hälyäänen ja jatkoin uniani ja heräsin vasta puoli kahdeksan. Olen tämän viikon lomalla, jonka olen saanut vaihtamalla lomarahani vapaiksi, mutta yritän kirjoittaa tieteellistä artikkelia, jonka valmistelut aloitin pari vuotta sitten. Olen tehnyt asian hyväksi jo niin paljon työtä, että haluan saattaa sen loppuun. Minulla on tässä kuussa vielä viikko tutkimusvapaata. Keskeneräisen työn uudelleen aloittaminen on tarkoittanut korkean kynnyksen ylittämistä, tästä johtuen olen saanut tehtyä kaikki aikapäiviä roikkuneet keskeneräiset hommat.

Luen samalla lukupiirimme kirjaa Punainen ruhtinatar. Naisen elämää ei voi ainakaan kuvata sanalla tylsä. Minä pääsen seuraavaksi valitsemaan kirjan. Se on todella vaikeaa, sillä haluaisin jakaa lukukokemuksiani toisten kanssa, toisaalta olisi kiva valita kirja, jota ei itse ole vielä lukenut. Pakottaisinko muut lukemaan runoja, toisaalta olisi hauskaa tutustuttaa heidät Daniil Harmsiin, toisaalta Jari Tervon uutuus kiinnostaisi. Vaikea päätös.

Minä luen aina useita kirjoja yhtä aikaa:
1) Lukupiirikirja: Zofka Zinovieff Punainen ruhtinatar
2) Runokirja: Riina Katajavuori Omakuvat
3) Tiiliskivi: Sarah Waters Vieras kartanossa (Syyllinen kirjan aloittamiseen on Erja)
4) Pikkuvälipalat: Istvan Örkeny Minuuttinovellit
5) Lainassa ystävältä: Alice Munro Kerjäläistyttö
Ei ihme jos välillä menen näissä sekaisin.

Ei kommentteja: