lauantai 24. syyskuuta 2011

Suuri miesfeministi

Kävin eilen lenkillä ja söin illalla raejuustoa ja erilaisia vihanneksia. Heräsin aamuyöstä: minulla oli nälkä. En jaksanut nousta syömään. Aamulla paistoin kanamunan, söin leipää, jugurttia (ei rasvatonta! seassa mustikoita ja banaania), keitin mutteripannulla kahvia, lämmitin ja vaahdotin maitoa, hellin itseäni. Inhoan kaikkia rasvattomia ja kevyttuotteita. Nyt vatsa on kivasti pullollaan, jumppa odottaa klo 11.30. Sen seurauksena kuljen taas viikon ajan raihnaisena. Olen menossa kuuntelemaan ystävän tyttären kuoroa, joten tiedossa on railakas lauantai (en tänään kaipaa mitään railakasta). Avioeron jälkeen juoksin viikonloppuisin pitkin öitä kuppilasta toiseen kohtalotoverini kanssa. Ihanaa viettää lauantaiaamua virkeänä ilman päänsärkyä ja moraalista krapulaa. Silloisessa kaupungissani oli eräs pubi, jonne kaikki kerääntyivät, sieltä ilta jatkui yökerhoon. Ravintolassa soitti bändi iskelmä- ja tanssimusiikkia. Seisoimme baaritiskillä ja yritimme näyttää mahdollisimman hyvältä. Tanssilattialla lausuttiin aina tuo klassikkokommentti: käytkö täällä usein? Nykyisin olen tuohon kellonaikaan nukkunut jo tunteja. Jaksan edelleen valvoa pitkään, mutta siihen vaaditaan erittäin hyvää seuraa.

Eilisissä Stradan ohjelmatiedoissa mainittiin Jari Tervon ja Sofi Oksasen keskustelevan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Ajatus oli minusta epäuskottava. Eivät he keskenään puhuneetkaan vaan erikseen. Minulla ei aiemmin ole ollut mitään Jari Tervoa vastaan,nyt kun hän on ryhtynyt feministiksi, minua on alkanut ärsyttää. En osaa pitää uskottavana kun hän alaleuka melkein väpättäen puhuu naisten kurjasta kohtalosta.

Kuten saatatte havaita olen viettänyt eilisillan television ääressä. Pidän Tuomas Enbuskesta, hän on kyllä oikeastaan parempi radiossa. Kennedyjä en katsonut. En pidä sarjoista tai elokuvista, joiden mallina on oikean ihmisen elämä. En tiedä mikä niissä ärsyttää, edes Martti Suosalo pääosassa ei auta. Henkilöiden ulkonäkö tuunataan esikuvan mukaiseksi, vaikutelma ei siitä huolimatta ole aito vaan kiusallisen keinotekoinen. En pidä yleensä elämänkerroistakaan (vaikka alan pian olla elämänkertaiässä), en varsinkaan pidä elämänkerroista, jotka eivät ole ihmisen itsensä kirjoittamia. Häpeäpilkkuna kirjallisessa elämässäni voin mainita, että liikutuin Panu Rajalan kirjasta Enkeli tulessa, joka kertoo hänen varhain menehtyneestä vaimostaan. Mutta ei kerrota kenellekään.

Vielä yksi runo Dorothy Parkerilta (valitsin tämän sen suurellisen otsikon vuoksi, lisäksi ymmärsin runon kaikki sanat ja se sopii kyyniseen kuvaani rakkaudesta, johon kuitenkin salaa uskon).

GENERAL REVIEW OF THE SEX SITUATION

Woman wants monogamy;
Man delights novelty.
Love is woman's moon and sun;
Man has other forms of fun.
Woman lives but in her lord;
Count to ten and man is bored.
With this the gist and sum of it,
What earthly good can come of it?

Perään Maila Pylkkösen runo:

Kun seison selin aurinkoon,
erotan puiden joka piirron,
vihreät männynkävyt, harittavat neulaset
ja kaarnan kuviot,
puiden välimatkat näen tarkkaan.
Aurinko polttaa selkääni,
seison silmiäni siristäen, mietin,
mietin, miksi katselen.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ensimmäisestä runosta. Ajattelen rakkaudesta suunnilleen samoin ja nimitän sitä vain realismiksi. On mennyt vuosikausia ja paljon hukattua tarmoa tämän asian tajuamiseen. Liittyneekö myös hedelmällisen iän päättymiseen, nuorempana kehokin viesteineen pakottaa hakemaan kumppania, jotta ihmiskunta säilyy olemassa.

Heidi kirjoitti...

Onhan tässä elämässä tullut nähtyä ja koettua ihmissuhderintamalla kaikenlaista, aina se ei ole ollut positiivista, joskus kuitenkin ainakin hetkellisesti onni on tullut romanttisen rakkauden myötä.