lauantai 3. syyskuuta 2011

Kunnioitettu kuninkaamme Jari Tervo

Ensiksi on sanottava, etten ole lukenut Jari Tervon uutta teosta Laylaa. Aihe on nyt erityisen kiinnostava (kiinnostavampi kuin rovaniemeläisten ryyppyporukoiden touhut). Kirja kertoo kurdinaisesta, en puhu enempää kirjan sisällöstä, sillä en ole siis sitä vielä lukenut, aion kyllä lukea. Aamulehden arvostelu oli vähän nihkeä, tapahtumia ja kuvauksia pidettiin kliseisinäkin. Hesari taas julistaa Jari Tervon Suomen näkyvimpiin feministeihin kuuluvaksi. Niinpä hyvinkin. Minusta alkaa tuntua, että Suomi on Tervojen kirjallinen kuningaskunta. Kuningas on tietysti Jari Tervo, joka hallitsee osaa tiedoitusvälineistäkin Uutisvuodon kautta. Kuningatar on tietysti Kati Tervo, joka kertoo Jari Tervosta ja kuninkaallisesta perheestä kahdessa kirjassaan (taas täytyy myöntää, että en ole niitäkään lukenut). Nyt kirjallinen prinssi Kalle Tervo on käsikirjoittanut Aku Ankan yhdessä kuninkaan kanssa.

Sain eilen esimieheltäni pyyhkeitä. Ei kyse ei ollut potilaan hoidosta vaan siitä, että en ollut anonut yhtä koulutusvapaapäivää ajoissa. Pidän Helsingissä esitelmän 6.10 ja anomus oli unohtunut. Kritiikki oli tietysti aiheellista, sitä en kiellä. Syyskuun puoliväliin mennessä olisi anottava kaikki vapaat joulukuun loppuun saakka. Moni ei ymmärrä, miten paljon aikaa lääkärillä menee muuhun kuin potilastyöhön (laskutusten merkitseminen, vapaiden anominen, rahan anominen, matkalaskut vihoviimeisellä ohjelmalla...). Jos oikeasti haluttaisiin toimintaa tehostaa hankittaisiin lisää sihteerityövoimaa, sen sijaan sitä vähennetään. Jokainen ymmärtää, että sihteeri on pienempipalkkainen kuin lääkäri. En saisi varmaankaan puhua täällä moisia.

Riina Katajavuori kirjoittaa runokirjassaan Omakuvat luetteloa asioista, joista pitää. Luettelot ovat ihania sanoo Minerva. Viikonlopun runo on jonkinlainen luettelo kokoelmasta Sata Szymborskaa:

MAHDOLLISUUKSIA

Ennemmin elokuvat.
Ennemmin kissat.
Ennemmin Wartan rantojen tammet.
Ennemmin Dickens kuin Dostojevski.
Ennemmin pidän ihmisistä
kuin ihmiskunnasta.
Ennemmin neula ja lanka kaiken varalta.
Ennemmin vihreä väri.
Ennemmin pidän kiinni siitä että järki on syypää kaikkeen.
Ennemmin poikkeukset.
Ennemmin poistun aikaisin.
Ennemmiin puhun lääkärille jostain muusta.
Ennemmin vanhat ohutviivaiset piirrokset.
Ennemmin hulluus että kirjoittaa runoja
kuin että ei kirjoita.
Ennemmin rakkauden merkittömät tapaukset
joita voi juhlia joka päivä.
Ennemmin moralistit
jotka eivät lupaa minulle mitään.
Ennemmin viekas hyvyys kuin liian sinisilmäinen.
Ennemmin valloitetut maat kuin valloittajamaat.
Ennemmin pidän varaukseni.
Ennemmin kaaos helvetissä kuin järjestys.
Ennemmin Grimmin sadut kuin sanomalehtien etusivut.
Ennemmin lehdet ilman kukkia kuin kukat ilman lehtiä.
Ennemmin koirat joiden häntää ei ole typistetty.
Ennemmin vaaleat silmät sillä omani ovat tummat.
Ennemmin piironginlaatikot.
Ennemmin monet asiat, joita en ole maininnut tässä
kuin ne, jotka olen jättänyt mainitsematta.
Ennemmin irralliset nollat
kuin riviin numeron taakse piirretyt.
Ennemmin hyönteisaika kuin tähtiaika.
Ennemmin koputan puuta.
Ennemmin olen kysymättä kuinka kauan ja koska.
Ennemmin pidän kiinni mahdollisuudesta
että olemassaololla on tarkoituksensa.

(Runossa välimerkkien käyttö ei ole oikein loogista. Kopioin kuitenkin suoraan kirjasta.)

3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Layla on nyt yöpöydälläni, ostin eilen, Hesarin vika. En ole aiemmin lukenut tervoja, yrittänyt kyllä. Aihepiiri ei ole oikein sytyttänyt. Katsotaan, kuinka tämän uusimman käy.

Ulla kirjoitti...

Jonkin Tervon olen joskus aloittanut, enkä jaksanut alkua pidemmälle. Tämä Layla herätti mielenkiintoni.

Heidi kirjoitti...

Luin Koljatin, jota on kylläkin sanottu Jari tervon välityöksi. Minua se nauratti, mutta se tuntui pitkitetyltä vitsisltä, se mikä alkuun huvitti alkoi lopulta kyllästyttää.