Kirjoitan alani artikkelia. Olen tehnyt hommaa niin harvakseltaan, että ehdin aina unohtaa aiemmin selvittelemäni asiat. Minulla on sekalainen pino statistikon tulostamia laskelmia, joista yritän ottaa selvää. Mielestäni yhden taulukon luvut ovat väärin päin. Olen hiljalleen päässyt hommassa sellaisiin sfääreihin, etten itsekään ymmärrä aikaansaannostani.
Aamulehdessä on kritisoitu sairaaloiden tietojärjestelmiä. Hyvä! Niiden on arveltu heikentävän potilasturvallisuutta, mikä on varmaankin totta. Kyselyn mukaan oman sairaalani järjestelmään tyytyväisiä on kolmasosa lääkäreistä. Minusta luku on hämmästyttävän korkea, en ole vielä tavannut henkilökohtaisesti ketään, joka olisi tyytyväinen. Järjestelmät on tehty lähinnä erilaista tilastointia ja laskuttamista varten ja ne ovat kömpelöitä ja hitaita. On tässä tietokoneajassa hyvääkin: enää ei tarvitse etsiä rtg-kuvia painavasta sekaisesta pussista ja laboratoriokokeiden tulokset löytyvät helposti, kun joku soittaa ja kysyy jotain asiaa, ei tarvitse ensin tilata papereita vaan niitä voi selata koneelta. Kuten olen jo aiemmin täälllä tilittänyt, vihaani ohjelman hitautta kohtaan on helpottanut se, että koneen tökkiessä viilaan kynsiäni. Minulla on aina kynsiviila työtakkini taskussa.
Ystäväni arveli eilen, että olen laihtunut (olin syönyt vähäisemmin jo kahden päivän ajan). Innostuin kommentista niin, että lenkkeilin vesisateessa ja söin iltapalaksi omenaa, naurista, paprikaa, porkkanaa ja raejuustoa (en sentään rasvatonta). Tänään olen taas päivää laihempi. Hurjana tavoitteenani on pudottaa kaksi kiloa. Minulla ei vain satu olemaan vaakaa. Etten nyt vain laihdu liiaksi.
2 kommenttia:
Hei Heidi, olen ollut lukijasi. Nyt töissä ja en osaa yhdistää kommenttia mihinkään. Mutta kun pääsen kotiin on aikaa lukea.
En ymmärrä miksi en ole sinun sivujasi nähnyt pitkään aikaan. Tulin uudestaan lukijaksesesi..
Mukavaa päivää :)
Mukavaa päivää myös sinne!
Lähetä kommentti