keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Puolustuksen puheenvuoro

Viittaan Ketjukolaajan kommenttiin, jossa hän kritisoi lääkärien kongressimatkoja. Kirjoitin tekstini huumorilla, tosiasiassa istuin päivät luennoilla ja minulla oli kongressissa oma posteriesitys. Musikaaleissa kävin omalla vuosilomallani. Käytän huomattavan määrän viikonloppujani ja iltojani esitelmien valmisteluun, koulutuksiin yms. ilman palkkaa. Kongresseissa käydessämme emme saa päivärahoja. Jos halutaan, että Suomi ei ole osa kansainvälistä lääketieteellistä tiedeyhteisöä niin kongressimatkat voidaan lopettaa. No ehkä ne loppuvat itsestään kun lentäminen käy joskus niin kalliiksi, ettei siihen enää ole kenelläkään varaa.

6 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Mutta aiemmassa viestissäsi puhuit etätyöstä. Eikö se ole jopa tehokkaampi tapa oppia uutta kuin on itsensä kuljetuttaminen sekä kalliisti että vaivalloisesti usein pitkienkin matkojen päähän? En jaksa millään uskoa, että tiedeyhteisöön kuuluminen vaatisi henkilökohtaista kontaktia, kun ei kerran kirjablogin pitäminenkään. Kirjastossa pitää tosin kohta lähteä käymään.

Hyvä kumminkin, että ainakin toistaiseksi pitäydyt "puolustus"kannalla.

Heidi kirjoitti...

Lääkäreistä pieni joukko käy kongresseissa, meidän velvollisuutemme lienee sitten kouluttaa muita. Taloudellisesti asialla ei ole suurta merkitystä, varsinkin kun lääketeollisuus osallistuu kustannuksiin (mikä on tietysti paha) mutta yhteiskunnalla ei tunnu olevan riittävästi rahaa. Mitenköhän olisin posterini esitellyt ja vastaillut kysymyksiin netissä. Asia ei koske vain suomalaisia, koko systeemi pitäisi laittaa uusiksi. Ehkä niin vielä käy. Koskee muitakin tieteenaloja. Toisaalta tarvitseeko euroedustajien käydä Brysselissä, nykyisen tietotekniikan aikana jokainen voisi istua omassa kodissaan. Se olisi ekologisempaa ja halvempaa. Ei olisi sinnekään enää niin tunkua, jyvät erottuisivat akanoista, aatteen naiset ja miehet vain kiinnostuisivat hommasta. Potilaiden hoitaminen kotoa käsin ei vielä onnistu, sehän vasta olisi halpaa, sairaalat ja terveyskeskukset voitaisiin lopettaa ja lääkäri vain lähettelisi e-resptejä apteekkiin, sitäkään ei enää tarvittaisi, vaan nettititaus kuljetettaisiin lääkkeet lähi Siwaan.

LemonJuice kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkökulma ketjukolaajalla. Toki joissain tilanteissa puhelinkonferenssi ja videoneuvotttelu on tehokkaampi, mutta ne soveltuu esim. 2 tunnin palavereihin, joissa on selkeä esityslista ja selkeä päämäärä - tavoitteena, jonkun tietyn päätöksen tekeminen tms.

Ongelmina puhelin- & videokonfferensseissa on esimerkiksi yhteyksien laatu. Hyvin paljon aikaa kuluu siihen, että jonkun puheesta ei yksinkertaiseti saa mitään selvää. Ihmiset eivät kommentoi muiden sanomisia, koska käytännössä on hankala ilmaista puhelimessa, että haluaisi sanoa jotain. Sitä jättää mieluummin sanomatta, kun rupeaa puhumaan toisen päälle. Joku unohtaa mikrofonin päälle, jolloin luennoitsijan puheeseen ei pysty keskittymään, kun kuuntelee vain jonkun toisen osallistujan raskasta hengitystä tai hervotonta näppiksen naputusta tai taustalta kuuluvan lapsen puhetta, koiran haukuntaa, mitä milloinkin. Toinen puhuu pitkät pätkät, ennenkuin tajuaa, että hänhän just sulki mikrofoninsa ja kukaan ei kuule mitään.

Tähän kun lisätään se tosiasia, että tilaisuus etenee huonosti, koska aina löytyy ihmisiä, jotka koneen ääressä ollessaan tekevät jotain aivan muuta. Kun esittää kysymyksen jollekin, ei kuulu mitään ja kun esittää sen uudestaan, niin kuuluu, että "Anteeksi, mitä sinä sanoit?" Ja sitten taas aloitetaan alusta.

Niin, minä teen pääasiassa etätyötä eli istun kotonani ja hoidan kaikki kontaktit sähköpostilla, erilaisilla pikaviestimillä, puhelimella, puhelinkonffilla ja videoneuvotteluilla. Kuvittelisin siis tietäväni sen hyvät ja huonot puolet.

Aikaerot tuovat oman mielenkiintoisen aspektinsa. En nyt tiedä, kuinka tehokasta sekään on, kun kaveri osallistuu palaveriin aamuviideltä omaa aikaansa tai täyden työpäivän päätteeksi konffaa joskus iltayöstä.

Se ei todellakaan ole sopiva esimerkiksi työpäivän mittaisiin sessioihin. Toki sitä siihen käytetään, kun vaihtoehtoja ei ole, mutta usein lopputulos on, että se, mikä olisi naamakkain keskustelemalla ja samassa tilassa työskentelemällä hoidettu parissa tunnissa saattaa vaatia useammankin 2 tunnin session konferenssina. Säästetään matkakulut, mutta todennäköisesti kustannukset voivat olla jopa suuremmat pidentyneen työajan vuoksi.

Kirjablogin ja tiedeyhteisöön kuuluminen on aika mielenkiintoinen rinnastus. Minä pidän käsityöblogia, tarkoittaako se sitä, että teatteriesitykset voisi aivan hyvin katsoa ja kuunnella läppärin näytöstä ja elämys olisi aivan sama kuin se siellä teatterissa paikan päällä olisi?

ketjukolaaja kirjoitti...

En kyllä ymmärrä, miksi elävä puhe tuollaisissa kokouksissa on välttämätöntä. Tosin en ole sellaisiin koskaan osallistunut. Kerran olin kuuntelemassa, kun joku psykiatri puhui yliopistolla. Se puhe tallennettiin ja sitä oli sitten kenen tahansa mahdollista kuunnella netistä. Kuuntelin molemmat esitykset, enkä tajunnut siitäkään mitään. Mutta kuuntelu oli mielestäni mukavampaa kotona. Onhan häiriötekijöitä kokoustiloissakin.

Miksi neuvotteluissa tarvitsisi olla henkilökohtainen läsnäolo? Kyllä ihmiset osaavat kirjoittaa netissäkin aikamoisella vauhdilla.

Jos se on mielenkiintoista, että kirjablogia vertaa tiedekokoukseen, niin mietin, että syntyikös siitä uusi verranto, sen teatteriesityksen ja tiedekokouksen välille?

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että koko kansanedustustyö tehtäisiin etätyönä. Luulen, että se aikaa myöten osoittautuisi monella tapaa tehokkaaksi. Mitä lääkäripalveluihin tulee, niin eikös Lapissa ole jo ollut kokeiltavana niitä videovastaanottoja?

Mutta nähtävästi emme pääse nyt yksimielisyyteen tästä asiasta. Pitäisikö meidän järjestää kongressi? Vai ilmoitetaanko valtiovarainministerille, että ottaa sen sata miljoonaa vaikka työttömyysetuuksista?

Kiitän mielenkiinnostanne!

Kaisa kirjoitti...

Ilmailuharrastajien piirissä käytetään käsittääkseni termiä "kuppilatiima" siitä ajasta jolloin lauma asiantuntijoita hengailee yhdessä ilman selkeää agendaa mutta jonkin yhdistävän teeman ympärillä, esimerkiksi juuri erilaisten kokousten väliajoilla tai kahvitunneilla. Kokeneemmille muistuu mieleen jotain mistä ajatuksia pitäisi vaihtaa, kokemattomammat kuuntelevat ajatuksenvaihtoa asioista joita ei ole osannut edes ajatella.

Minimiin leikattua kuppilatiimaa on turha yrittää korvata millään.

Heidi kirjoitti...

Hyvä Kaisa!