Suppealla erikoisalallani alkaa olla pula osaajista. Tänä iltana järjestettiin rekrytointitilaisuus, jossa luennoitiin alaa ja kehuttiin sitä ylettömästi. Aloin jo hämmästellä, että kylläpä olen hienon työn valinnut tai oikeaan suuntaan luisunut. Minäkin vakuuttelin, että kyllä kannattaa tähän opiskella. Pitää muistaa tämä huomen aamulla kun väsyttää. Saan tehdä maailman hienointa hommaa. Onneksi tulee viikonloppu, ettei tämä ilo käy liialliseksi. Suurin osa osallistujista oli opiskelijoita, joista voi tulla alani lääkäreitä joskus kymmenen vuoden päästä. En tiedä tulivatko he tilaisuuteen mielenkiinnosta alaa kohtaan vai saadakseen ilmaisen buffet-iltapalan. Velvollisuus on suoritettu, työpävästä tuli 12 tunnin pituinen. Velvollisuudesta katson vielä uutiset ja eläydyn sen jälkeen lukupiirikirjaan, joka kertoo venäläisen ruhtinattaren elämästä. Kirja on iltasatuni.
Isäni luki aikoinaan minulle eläintarinoita ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuta. Hän selvästi itse nautti tekstistä, äidin en muista koskaan minulle lukeneen. Tyttäreni piti aikoinaan Pupu Tupuna kirjoista, minä ja hänen isänsä inhosimme noita pahvikantisia kirjoja, jotka kertoivat "söpöstä" pupusta opettaviseen tyyliin. T sanoi kirjoittavansa kirjasarjaan uuden osan Pupu Tupuna kilon paloina. Pojan mielikirjan nimi oli Prinsessa Auroora. Kun tytär vielä puki hänet vaaleanpunaisiin mekkoihin ja helmikaulanauhoihin niin odotin mielenkiinnolla minkälainen mies hänestä tulee. Hänestä tuli mustiin pukeutuva hevimies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti