tiistai 27. syyskuuta 2011

Ompelukone


Viitaharjoitus, piti jatkaa lausetta "Otin vain ompelukoneen ja juoksin lujaa"

Otin vain ompelukoneen ja juoksin lujaa lenkkipolkua pitkin. Kone oli ollut keittiön pöydällä, siitä roikkuivat farkut. Kompastelin juostessani farkunlahkeeseen. Kone painoi niin perkeleesti, sen kyljessä luki Singer ja se oli lujaa tekoa. Pysähdyin huohottaen, kiersin lahkeen koneen rungon ympärille. Koneen kyljessä oli monenlaisten ommelten kuvia. Mietin mielessäni rakkineen arvoa ja veikkailin optimistisesti, että siitä saattaisi saada viisikymppiäkin. Mitä jättävät ovet auki. Muuta en ennättänyt kahmia, kun eteisestä alkoi kuulua kolinaa.
                      Olin menossa Räyhä-Rissasen luo. Mies asui lähellä sijaitsevassa kaupungin vuokratalossa. Asunto oli alimmassa kerroksessa. Koputin ikkunaan ja Räyhä antoi avaimet ikkunasta. Hypin eteisessä ruskapussin ja parin pitsalaatikon yli. Räyhä istui sohvalla kalsareissaan ja katseli keihäänheittoa. Kalsarit se oli vetänyt melkein kainaloihin, resorin yläpuolelta alkoi tuuhea rintakarvoitus. Käsi oli puristunut oluttölkin ympärille.
                      ”Osta ompelukone”, yritin.
                      ”Mitä sillä?”, Räyhä siirsi katseen telkkarista.
                      ”Tuikulle” 
Tuikku oli Räyhän muija. Tuikulla oli laihat pillimäiset jalat ja valtava rintavarustus. Yleensä Tuikku makasi sammuneena jossain yksiön nurkassa.
                      ”Et sitten vissiin osta. Osta hyvät farkut.” 
Käärin farkkuja koneen ympäriltä, toisen lahkeen lävisti neula. Revin housut väkisin irti, ompelukoneen neula katkesi.
                      ”Noi on rikki” sanoi Räyhä.
                      ”Korjaat koneella” Räyhä tuijotti tiiviisti telkkaria, eikä sanonut mitään.
                      ”Vippaa ees yks kalja” Räyhä osoitti jääkaappia. Otin sieltä pari tölkkiä, aukaisin molemmat ja annoin toisen Räyhälle. Räyhä röyhtäisi .
                      ”Ei perkele pärjää suomalaiset” Räyhä ei yleensä puhunut yli kolmen sanan lauseita. Se oli selvästi hyvällä päällä. Jääkaapissa näytti olevan ihan mukavasti juotavaa. Vein ompelukoneen eteisen lattialle ja istahdin sohvalle.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voin nähdä Räyhän rojottamassa sohvalla, kalsarit on siniharmaakuviolliset, onhan?
Jatka tarinaa, please!

Liisa kirjoitti...

Sä oot hyvä!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Sovitaan, että ne ovat siniharmaat, oikeastaan ne eivät voi olla minkään muun väriset.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos Liisa, vaikka en tuohon nyt oikein usko.