Retki

Istuin kahvilassa, edessäni oli laadukas kahvikupillinen ja ylihintainen keksi. Vanhempi mies vähän kulahtaneissa vaatteissa istui viereiseen pöytään. Mies näytti siltä, että oli viime vuosina ollut tasaisesti pienessä maistissa, nyt veren alkoholipitoisuus oli todennäköisesti kohtalaisen matala,  naama punoitti ja tukka hapsotti. Mies sopi tyylikkääseen kahvilaan yhtä hyvin kuin pörssiyhtiön johtaja lähiöbaariin. Pöydässä, johon mies istahti istui jo musta hyvinpukeutunut nuori mies. Mies alkoi tankkaamisensa "Mistä oot tullu?". "Kaikki on jostain tullu?" Nämä lauseet mies toisti kovalla äänellä parikymmentä kertaa. Istuin vaivautuneena vieressä, mietin asiaan puuttumista, mutta silloin olisin voinut joutua miehen huomion kohteeksi. Onneksi tarjoilija hääti miehen ulkoterassille juomaan kahviaan. "Kaikki tykkää mun jutuista" jupisi mies kahvikuppia kantaessaan. Mustan miehen seuraksi tuli toinen tummaihoinen mies lapsineen. Lapsella oli hienot rattaat ja miehellä digijärjestelmäkamera. Nyt kuuluu ajatella, että tuotteet oli hankittu sossusta.

Kävin vaatekaupassa. Olen seurannut muotia liian kauan, sillä saan toistuvasti de ja vu tuntemuksia. Kauppoihin on ilmaantunut kasaribleisereitä (olkatopingit, kirkkaanvärinen raidallinen vuori, hihat käännetään niin, että vuori näkyy).

Olin kerran elämässäni käynyt Hämeenlinnassa, sekin tapahtui viimeisen vuoden aikana. Kävelin asemalta teatteriin ja takaisin. Nyt matkustin junalla tuohon pikkukaupunkiin, suosittelen. Vierailin verkatehtaan alueella., Kävin ARXissa, jossa oli beniniläisen Victor Amassoun hienoja batiikkimaalauksia ja uniikkitekstiilejä. Sieltä sujahdin läheiseen Hämeenlinnan taidemuseoon, jossa sijaitsi ARS 2011 "etäosasto" ja mm. Paul Amarin uskomattomia simpukkaveistoksia. Hämeenlinna taidelainaamossa on hyvät kokoelmat, matkamuistoksi tarttui yksi maalaus, josta nyt sitten pulitan aikani 26 e/kk. Samaan aikaan alueella järjestettiin Vintage-tapahtuma, josta hankin 60-luvun käsilaukun sekä hiuskoristeen, jota en kehtaa koskaan käyttää.

Perjantaina töissä hoitaja H oli tosi sairaan näköinen. Hänellä oli edellisenä iltana noussut kuume, töihin hän tuli lääkkeiden voimalla. Olin vähän sitä mieltä, että hänen olisi kannattanut jäädä kotiin (minä olen paraskin sanoja). H sanoi, että ei ollut järjestänyt poissaoloaan, joten ei voinut jäädä kotiin sairastamaan. Siis jos meillä joku saa vaikkapa keuhkoveritulpan, niin hän ensin järjestelee poliklinikan tai tekee työpäivän, peruu seuraavan päivän työt tai järjestää sijaisen ja vasta sen jälkeen siirtyy ensiapuun ja mahdollisesti teho-osastolle.