Lääkärin ammatissa on pakko tehdä paljon päätöksiä. Niitä on tehtävä vastaanotolla potilaan edessä ja puhelimessa vaillinnaisten esitietojen varassa potilasta näkemättä. Lisäksi on jatkuvasti vastattava hoitajien esittämiin kysymyksiin. Eräs hoitaja sanoi, että voin huutaa "Minä olen kirjailija, minä olen kirjailija!" jos kysymyksiä tulee liikaa.
Osa päätöksistä ovat rutiininomaisia, eivätkä ne kuormita, osa taas niin vaikeita, että joutuu käyttämään psyykkistä energiaa, ettei päätös häiritse pahasti vapaa-aikaa. Vuosien mittaan päätöksen oikeellisuuden vatvominen on käynyt vähäisemmäksi. Onneksi on työyhteisö, jossa asioita voi jakaa.
Kaiken lisäksi ihmispolo joutuu päivittäin päättämään arkisia asioita. Ostanko mandariineja vai appelsiineja. On myös vaikeampia päätöksiä. Onko tämä avioliitto hyvä minulle ja läheisilleni vai pitäisikö laittaa eropaperit vetämään. Sitten niiden appelsiinien tai mandariinien kanssa on elettävä.
Jotkut tarvitsevat päätöksen tueksi toisten mielipiteitä, toiset lukevat Tekniikan maailman vuosikerran ennen kuin päättävät mistään. Minä olen enemmänkin sellainen fiiliksellä päättäjä. On se intuitio tärkeä osa työssä tehtäviä päätöksiäkin, mutta tietoa pitää tietysti myös olla. Kyky sietää epävarmuutta tekee elämästä helpompaa.
Kerttu vääntäytyi keräksi kylkeeni. Olenko sille elävä lämpöpatteri vai pystyykö se tuntemaan jotain alkeellisia tunteita. Sen ei tarvitse tehdä kovin suuria päätöksiä. Repiäkö raapimapuun pintaa vai nojatuoleja ja mihin asettua nukkumaan.
1 kommentti:
Kyky sietää epävarmuutta on ensiarvoisen tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta!
Eläimillä vasta tunteita onkin. Olet varmaan lukenut koirista, jotka makaavat apeina isäntänsä kenkien päällä, kun hänestä on aika jättänyt.
Lähetä kommentti