Riku Korhosen lämppäri

Suunnittelen miten esittelen itseni Roosalupilla (tamperelainen kirjallisuustapahtuma), jossa toimin Riku Korhosen lämppärinä (Tervetuloa hotelli Tammeriin 18.1 klo 18!). En ole koskaan kuullut kenenkään intoilevan "Olipa mahtava lämppäribändi!" Toivottavasti minulle ei kuitenkaan buuata.

Aion kertoa, että lääkärin ammatin vuoksi olen oppinut välttämään adjektiiveja ja muuta turhaa ja konekirjoitusta kuormittavaa. Sairaskertomuksissa kuvataan ihmisiä lakonisesti: yleistila hyvä, kohtalainen tai huono. Minkälaisen romaanin näin saisi aikaan? Epikriisin pituisen ja vaikeasti ymmärrettävän. Kahden kovan kannen välissä löytyisi sivun pituinen teksti.

Meillä töissä kuulemma laitetaan sijaiset kirjoittamaan saneluitani, sillä ne ovat niin selkeitä. Tätä en itse sanonut vaan kiitos on tullut niiltä, jotka höpinöitäni kirjoittavat.

Tapasin nuoren naisen, joka opiskelee yliopistossa viestintää. Hän antoi ohjeita tuohon vartin esiintymiseen. Suurimman osan ohjeista olen unohtanut. Minun pitäisi kuulemma saada yleisö puolelleni olemalla samaistuttava. Minun siis varmaankin kannattaa tuoda ilmi, että kirjallinen elämäni on ollut sarja epäonnistumisia ja että kaikki on vaatinut valtavia ponnisteluja. Näitä asioita pitää liioitella.

Viidassa kävi kirjailijavieraita kertomassa urastaan. Rakastimme niitä, joilla oli ollut vaikeuksia ja joiden käsikirjoitukset oli toistuvasti hylätty. Inhosimme kirjailijaa, joka oli ollut jo lapsena nero. Osasi lukeakin siinä vaiheessa kun tavalliset kansalaiset opettelevat käymään potalla ja syömään lusikalla.