Luutanainen

Kävin kampaajalla. Hiukseni ovat vaaleat, oikealle puolelle on värjätty muutama harmahtava raita. Näytän tänään hiusteni puolesta naiselta, joka pukeutuu mustaan ja yksinkertaiseen asuun, hyvää materiaalia oleviin taitavasti leikattuihin persoonallisiin vatteisiin. Hiusteni puolesta voisin olla arkkitehti, suunnitella lasia tai myydä Alessin esineitä kalliissa myymälässä (ikävä kyllä vain hiusteni puolesta). Saa nähdä alanko kulkea hiusteni viitoittamaa tietä, hankinko itselleni hiuksiini paremmin sopivan ammatin. Nämä hiukset sopisivat melko hyvin myös tyylikkään, rikkaan miehen edustusrouvalle.

Kampaamoni läheisyydessä on galleria Rajatila. Siirryin naisellisuutta ja kauneutta korostavasta kulttuurista suoraan räävittömään naiseuteen, näyttelyn nimi oli MediaPyhät – Tissit -tapahtuma. Seuraava lause on kopioitu näyttelyn esitteestä: "Iiu Susiraja romuttaa omalaatuisella huumorillaan nais-stereotypioita kuvissaan. Teoksissa on vahva omakohtainen ja omaleimainen ote joka kaappaa katsojan huomion." Olen nähnyt naisen valokuvia aiemmin NYT-liitteen sivuilla. Minusta kuvia oli vaikea katsoa. Kuinka joku kehtaa esittää itseään noin? Kuinka joku on noin rohkea. Kontrasti kampaamon naiskuvan ja näyttelyn välillä oli liikaa. Vaihdoin suoraan Gloria-lehden kuvamaailman luutanaiseen.

Iiu rakentaa valokuviinsa itsestään ison "ruman" kuvan, kampaajani muokkasi minusta desing-naisen. Se mitä toinen rakentaa, vaikka se olisi kuinka tyylikästä, ei pysy vaan vääjäämättä kulkee kohti sitä ominta olemusta. Siksi en voisi antaa kotiani sisustusarkkitehdin sisustettavaksi enkä ulkonäköäni toisen muokattavaksi.