16.9 on valtakunnallinen etätyöpäivä. Aion viettää sitä jo tätä iltana, olen tehnyt jo lähityöpäivän, mutta aika ei riitä kaikkiin työtehtäviin työaikana. Minulla on huomenna esitys kongressista, jossa kävin toukokuussa. Muistan ainoastaa hotellin viereisen pikkuruisen intialaisen ravintolan, metroaseman, kolme musikaalia (olin pari päivää lomalla kongressikaupungissa ennen kongressin alkua), lentokoneet, jotka lensivät matalalla kongressikeskuksen yli, pahvilaatikkolounaat, kongressiin liitttyvän näyttelyn kahvijonot, seisoskelun posterin edessä. Olin tavalliseen tapaani aina väärässä luentosalissa, jossain toisessa salissa pidettiin kiinnostavampi luento. Ehkä en kerro näistä vaan siitä mitä opin, sikäli mikäli muistan mitään, onneksi kongressin nettisivuilta voi lukea abstraktit.Sitäpaitsi esitykseni on melkein valmis.
Kurssikaverini puhuu juuri radiossa seksuaalisuudesta. Hän on gynekologi ja lääketieteen tohtori. Hän puhuu asiantuntevan ja luontevan oloisesti. Olen aikoinaan oksentanut heidän paimentolaismatolleen juotuani pirtua. Pirtun juominen on taitolaji, siitä syystä en ole enää harrastanut sitä tuon illan jälkeen.
Ajoin kotiin pyörällä vesisateessa. Päälläni oli partiokaupasta ostettu vedenpitävä puku, päätäni peitti huppu ja kypärä. Kuuntelin pyöräillessäni radiosta suurehkolla volyymillä klassista musiikkia. En nähnyt enkä kuullut mitään, silti minulla oli turvallinen olo, toisin kuin lentokoneessa, jossa matkustaminen on vaarallista. Varpaat kastuivat,mutta muuten selvisin kuivana kotiin.
3 kommenttia:
Heidi, tein sinulle Lumiin tunnemanmuutosmahdollisuuden;-) Tosin runo on tunnetila ja jokainen kokee sen omistaan.
Vaikka julkaisenkin myös runoja Leena Lumissa, minulla on erikseen runoblogi Lumikarpalo.
Tutustun blogiisi kun ajalla. Nyt silmät eivät liian lukemisen takia kestä pitkästi näytön ruutua...Kirjabloggaminen in hurja laji;-)
Kiva kun eksyit tänne. Tervetuloa kunhan silmät toipuvat.
Varoitus: aion olla ankara.
Tänä aamuna valtiovarainministeri sanoi uutisissa, että sata miljoonaa pitäisi karsia budjetista pois.
Olen joskus miettinyt lääkäreitten osallistumista ulkomailla järjestettäviin luentotilaisuuksiin. Kustantavatko veronmaksajat ne matkat ja yöpymiset ja päivärahat? Saako niiltä matkoilta mitään ammatinharjoittamisen kannalta tärkeää tietoa? Miksei samaa voisi hoitaa videoneuvottelun avulla omassa työhuoneessa matkustamatta? Eikö näiltä luennoilta jaeta materiaalia, joissa kaikki käsitelty on kirjallisessa muodossa? Eikö tieto ole helpompi omaksua vaikka kotona nojatuolissa ilman ulkoisia häiriötekijöitä kuten matkaväsymystä ja muistoja musikaalisävelmistä? Minkähän verran siitä sadasta miljoonasta jäisi puuttumaan, jos leikattaisiin nämä ulkomaanreissut reilusti pois yhteiskunnan budjetista?
Lähetä kommentti