Mies parhaassa iässä ja Lauri Viitaa

Kävelin lenkilläni lahjakaupan ohi. En halua lahjaa lahjakaupasta! Ikkunaan oli levitelty tyynyliinoja (en keksi sinulle mitään muuta lahjaa tyynyliinoja). Niissä luki "Parhaat vuodet ovat edessäpäin", tyynyliinaan oli painettu Pappa Tunturin kuva. Näitä ostetaan lahjaksi 50-60 vuotiaille miehille, ei enää 70-vuotiaille, sillä sanonnalta alkaa siinä vaiheessa jo mennä pohja pois. Eikö lause kuuluisi paremminkin 20-vuotiaalle, jolla totisesti ovat parhaat vuodet vielä edessä, 60-vuotias alkaa kiistatta sairastella,ei saa enää kauniimpia ja nuorempia naisia, ellei satu olemaan kapellimestari tai suosittu näyttelijä. Toisessa tyynyliinassa luki "Mies parhaassa iässä". Mikä sitten on miehen paras ikä? (Minusta se on jossain 40 ja 65 vuoden välissä, 20 vuotiaana se oli minusta 20-30 vuotta).

Toinen mieltäni askarruttanut asia on se, että Hervannassa tapettiin keskellä päivää ruokatunnilla tavallinen työssäkäyvä nainen, eikä siitä ole noussut tätä suurempaa hälyä.

Viikonlopun runoiksi olen vielä valinnut runoja kirjasta Uuden runon kauneimmat 1

Tein laulun perhosesta
ja henkäisin. Se lensi.
-------------------

Lämmin läikähti lämmintä vasten,
ryöpsähti yli. Me vaikenimme.
Milloin ja missä? Emmehän tienneet.
Olimme kaksin ja rakastimme.

-----------------------------
Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

(Lauri Viita)