Korvalehteni lävistettiin 15-vuotiaana. Menimme Sarin kanssa SPR:lle, jossa sairaanhoitaja pisti kipeästi korvalehtiimme injektioneulalla.Reikiin tungettiiin halvat hopeiset renkaat. Niitä piti pyöritellä ja puhdistella, reiät erittivät kellervää möhnää. Lävistykset eivät olleet ihan samalla korkeudella ja ne olivat korvalehtien alaosissa. En ole vuosiin pitänyt korvakoruja ja reiät ovat umpeutuneet. Kävin eilen kultasepänliikkeessä (ihan yksin) ammuttamassa korviin muoviset "timantit". Nyt ne sieltä kivasti kimalteltelevat. Minkäänlaisia oireita ei ole, korvalehdet eivät ole turvonneet tai punoittavat kuten muinoin.
Julkaisin täällä jonkin aikaa sitten suosikkini Szymborskan runon Jotkut pitävät runoudesta. Suomennos oli kokoelmasta Sata Szymborskaa. Myöhemmin minulle selvisi, että runosta on toinen suomennos kirjassa Ihmisiä sillalla. Sai lukijalta (Kiitos!) kolmannen suomennoksen, jonka on tehnyt Liisa Helistö.
JOTKUT PITÄVÄT RUNOUDESTA
Jotkut-
siis eivät kaikki.
Ei edes enemmistö, vain vähäisempi joukko.
Jos ei lasketa kouluja, joissa runous on
pakollista
eikä runoilijoita itseään,
löytynee kaksi runouden ystävää
tuhannesta.
Pitävät-
vaan makaroonivellistäkin pidetään,
pidetään kohteliaisuuksista ja sinisestä,
vanhasta huivista voi pitää,
pitää pitämisestä,
voi pitää koiran taputtamisesta.
Runoudesta-
vaan mitä runous on.
Monia siivekkäitä vastauksia
on tähän kysymykseen annettu.
Minä en tiedä enkä minä tiedä ja siitä pidän
kiinni
kuin pelastavasta kaiteesta.
Runo saattaa siis olla myös kääntäjän luoma taideteos. Lukupiirikirjasta Punainen ruhtinatar löysin amerikkalaisen runoilijan Dorothy Parkerin, en tiedä onko hänen muita runojaan käännetty suomeksi. Kirjan karun (humoristisen? nainen yritti useita kertoja itsemurhaa) runon käännös on Hannu Tarmion:
Partaterät tekevät kipeää,
joet ovat kosteita,
hapot syövyttävät
ja myrkyt aiheuttavat kramppeja.
Aseita ei saa kantaa,
hirttosilmukat luistavat,
kaasu haisee pahalta:
ehkä sitä voisi elääkin.
(Ärsytti, ettei kirjassa mainittu mistä kirjasta runo on. Olisi ollut hauska lukea alkukielellä, veikkaan, että se on englanniksi parempi.)
7 kommenttia:
Résumé
Razors pain you;
Rivers are damp;
Acids stain you;
And drugs cause cramp.
Guns aren't lawful;
Nooses give;
Gas smells awful;
You might as well live.
Dorothy Parker,
Enough Rope
Olet oikeassa, alkuperäinen on paljon parempi!
Kiitos! Kiitän kyllä seuraavassa päivityksessäkin. Käännös on ala-arvoinen. Hieno runo.
Ole hyvä! Kiitos itsellesi että tutustutit minut Dorothy Parkeriin, luin tuota runoa etsiessäni muutamia muitakin ja hienoja ovat. Aion ehkä jopa tilata elämäni ensimmäinen runokirjan!
Muutenkin kiitos blogistasi, kuiva huumorisi on mahtavaa ja huomiosi kanssaihmisistä viiltäviä.
Kiitos. Lainasin tänään kirjastosta kirjan THE COLLECTED POETRY OF DOROTHY PARKER.Kirjastonhoitaja haki teoksen syvään huokaillen varastosta. Kirjan ensipainos on julkaistu 1931, tämä painos on vuodelta 1936.
Kiitos runoilijavihjeestä, siis Parkerista, Szymborskan kyllä tunnen. Vaikuttaa yhden näytteenkin perusteella tutustumisen arvoiselta.
Muuten, korvien rei'istä: minulle tehtiin ensimmäisen kerran reikä, kun täytin 60. Se (+ koru) oli synttärilahja. Pelkäsin pirusti. Onneksi vain yksi reikä, vasempaan. Tuska ja pelko kannatti kyllä kärsiä, sillä lopputuloksesta olen ylpeä.
Dessu
Olet rohkea mies.
Muistelimme eilen, että jossain vaiheessa oli naisillakin muotia pitää korvakorua vain toisessa korvassa. Joskus väitettiin sillä millä puolella mies korua pitää viestitettävän jotakin, ainakin seksuaalista suuntautumista, toinen juttu taisi koskea huumeita. Se aitaa olla jo out. Pysy tässä nyt sitten perässä.
Lähetä kommentti