lauantai 18. joulukuuta 2010

Elämän tarkoitus

Viime viikolla "Taivaan tulet"-sarjassa tehtaanjohtaja haistattaa paskat työlleen, pukeutuu lapsuudensankarinsa Tarzanin asuun ja alkaa karjua pihallaan kuin Tarzan Hän laulaa oopperaa ja maalaa tauluja. Hän on onnellinen, naapureita ketuttaa ymmärrettävästi. He joutuvat käymään töissä, hakemaan lapsia tarhasta ja siivoamaan.

Mitä sitten kun tulee talvi, entäs kun rahat loppuvat?

Sarja viistää tärketä elämän kysymyksiä vaikka on tietysti vain halvalla tehtyä viihdettä. Mitä minä elämältäni haluan? Haluanko tehdä näin paljon töitä, kulkea pitämässä esitelmiä siellä ja täällä. Minä en oikeasti tiedä. Odotan jotain hämmästyttävää oivallusta, joka valtaa mieleni jonain päivänä. Heitän stetoskoopin nurkkaan, haistatan paskat potilastietojärjestelmälle ja rupean kirjoittamaan romaania, jota kukaan ei koskaan halua julkaista. Päädyn lopulta asunnottomaksi leipäjonon asiakkaaksi.

Puhdistan päivittäin ultraäänilaitteen antureita puhdistusaineella. Olen aina tehnyt sen paljain käsin. Nyt kuulin,että puhdistusaine on syövyttävää ja olisi käytettävä käsineitä. Odottelen milloin sormeni alkavat putoilla.

Luin eräänä päivänä ihanasta aviisistamme Aamulehdestä Kosovossa tapahtuneista hirveyksistä. Siitä kuinka vangit ammuttiin ja sen jälkeen heiltä poistettiin munuaiset, jotka myytiin sitten eteenpäin. Aloin miettiä uutista lääketieteellisestä näkökulmasta käsin. Eihän ole mitään mieltä ensin ampua ihmistä ja vasta sitten ottaa munuaisia. Munuaisten verenkierto kärsisi. Mielekkäämpää on poistaa munuaiset ja ampua vasta sitten. Ei ole edes tarpeen ampua, sillä vanki menehtyy varsin pian munuaisten vajaatoimintaan. Näin iloisia ajatuksia pienessä päässäni pohdin näin Joulua edeltävänä viikonloppuna. Unohtakaa te koko juttu.

2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Serkkuni on naimisissa entisen Kiinan armeijan kirurgin kanssa. Hänellä on sukulaisia, jotka ovat edelleen mukana kiinalaisessa elinsiirtotoiminnassa.

Kuolemantuomiot kuuluvat olevan löyhässä silloin kun korkeassa asemassa oleva kommunistisen puolueen jäsen kärsii vaikeasta munuaisvajaatoiminnasta.

Kuolemantuomion toteuduttua useampikin siirtoryhmä iskee kimppuun ja kirurgit viiltelevät välillä toistensa sormia elimistä taistellessaan. Haluttaneen minimoida toisaalta kylmäiskemia-aika, toisaalta anestesiakustannukset.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Aivan, eli homman järjestys on niin kuin sanomalehti kertoi. Tasokkaampi tulos saataisiin toisin päin, jos nyt ei mitenkään puututa asian moraaliseen puoleen. Maailmalla saa ostaa mitä vaan kun on vaan tarpeeksi rahaa. Olen kuullut noita huhuja Kiinasta aiemminkin. Maailma ei ole pelkästään hyvä, ei edes Jouluna.