Enää muutama tunti aikaa olla pinnallinen ja syödä epäterveellisesti. Heitän minttulakuja suuhuni kiihtyvään tahtiin. Tosin viime vuoden tavoitteeni olivat samantyyppisiä, enkä niihin päässyt. Uskoa ihmiseen ei pidä kadottaa, ei varsinkaan itseensä.
Katsoin eilen syrjäsilmällä dokumenttia Kari Väänäsestä. Hän pohti elämäänsä rauhaisaan tahtiin sellaisella tyytyväisellä varmuudella, jonka yli viisikymppinen mies voi tavoittaa. Varsinkin kun on lapsia monesta liitosta ja rinnalla nuori nainen. Mies makoili sohvalla, istuksi torilla syömässä jäätelöä, ajoi venettä ja istui nuotiolla. Suu kävi koko ajan. Jos kyseessä ei olisi ollut näyttelijä ja elokuvaohjaaja, olisiko ohjelmaa viitsinyt katsoa. Heikkouteni on "Taivaan tulet" sarja.
Mikä uusi vuosi tämä on? Huomenna asun samassa asunnossa, teen samaa työtä, tapaan samoja ihmisiä. Minua on huijattu, vuosi ei oikeasti olekaan uusi.
Lähden kaikesta huolimatta kohta juhlistamaan ns. uutta vuotta suomalais-kuubalaiseen kotiin. Toivotan täten kaikille syvällistä uutta vuotta.
4 kommenttia:
Oikein hyvää uutta vuotta! Tämä vanha onkin tullut aika tarkoin käytetyksi.
Näin sattumalta loppuosan dokumentista ja Kari Väänänen kertoi siinä että oli jo miettinyt, että tässäkö tämä elämä oli ja ajetteli, että alkaa ryyppäämään siten että elämä hiipuu luonnollisesti loppua kohti, mutta sitten löysi uuden ihmisuhteen, joka antoi hyvän syyn pysyä hengissä ja jatkaa elämää.
Juha, onko tuossa jotain uutta ja persoonallista? Uusi ihmissuhde on kautta aikojen ollut se pelastus.
Näitä 25 vuotta ikäeroa -avioliittoja havaitessa tulee aina mieleen tuttavan kertomus, kuinka hänen suvussaan oli eräs tytär tuonut äitinsä ikäisen vävypojan kotiin näytille. Äiti oli todennut ilahtuneena:"Minä niin aina olen pelännyt, ettet sitten viitsi tulla minua vanhainkotiin katsomaan, mutta kai sinä sentään minunkin huoneessani poikkeat, kun tulet miestäs katsomaan."
Lähetä kommentti