Olin eilen ylioppilastalolla. Olin siellä viimeksi n. 30 vuotta sitten. Kävimme kaverin kanssa Tampereella pyrkimässä silloiseen Tekniseen korkeakouluun. Tuolloin YO-talolla esiintyi Kaseva. Seuraavana aamuna bussissa matkalla pääsykokeisiin oli kurja olo. Siitä huolimatta pääsin sisälle sähköpuolelle. Meitä naisia oli parikymmentä, miehiä noin sata. Suurin osa miehistä kantoi Cavalet merkkistä salkkua. Harjoitustöissä assistentit auttoivat meitä naisia, miehet saivat tulla toimeen miten taitoivat. Pippaloissa oli mukana lastentarhaopettajaopiskelijoita. Huomasin melko pian,ettei se opiskelu ollut minun juttuni.
Nyt kävin YO-talolla kuuntelemassa kahta stand up koomikkoa: Harri Lagström ja Teemu Vesterinen. Molempien käsikirjoitus oli hauska, Harrin ehkä ilkeämpi, Teemun fyysisempi. Kumpaakaan ei olisi voinut esittää televisiossa parhaimpaan katseluaikaan. Homma tuntui sopivan spontaanilta mukaanlukien kettuilu vessaanmenijöille. Tämä oli Teemu Vesterisen viimeinen keikka, harmi. Miehen aksentissa kuului mukavasti Saarijärveläisyys. Mies kuulemma nykyään on yksi Uutisvuodon kirjoittajista. Kuvassa leima, jonka saimme. Ihan kuin teininä.
Suunnittelen jo keski-ikäisen naisen stand up esitystä. Opettelen juuri uutta katu-uskottavaa puhetapaa, jossa joka toinen sana on v-u. Kun menen taas töihin niin aion aloittaa repliikillä: Mikä v-u teitä vaivaa?
4 kommenttia:
Näinhän se nykyään menee. Liekö noita gynenpuolen potilaita se ensimmäinen?
Gynekologia ei kuulu osaamiseni piiriin.
Kun nuorempi poikani murrosiässä alkoi viljellä v-alkuista sanaa, ilmoitin hänelle, että olen vapaalla enkä halua kuulla työasioista. Se loppui siihen. Olen gynekologi.
V-sana puhetyyli vaikuttaa kuuluvan stand up-genreen. Minusta on hauska kuvitella ristiriitaa, jonka tuollainen puhetyyli ja keski-ikäisen naisen habitus aiheuttaisi. Miten olisi bussipysäkillä syljeskelevä siisti keski-ikäinen nainen?
Lähetä kommentti