Orkidea kukkii. Talviaurinko pakottaa ulkoilemaan. Töihin paluu kolmen viikon tauon jälkeen hieman ahistaa.
Jotkut tekevät selontekoa hiihtokilometreistään, minä teen samaa sivuista. Yöjuna Lissaboniin on menossa sivulla 365. Lukeminen on ollut yllättävän helppoa,olen kyllä hyppinyt filosofisten höpinöiden yli (lainauksia erään edesmenneen romaanihenkilön papereista ja kirjasta). Saan kai anteeksi, hiitäjätkin aina liioittelevat kilometrejään.
Laiskuuttani kopioin viikonlopun runon netistä: Anja Erämajan teoksesta Laulajan paperit.
ERÄSKIN MIES
Eräskin mies tuli käymään, toi kolme tummanpunaista ruusua. Sitä
lakkiaistenpunaista, ei tässä mitään teinejä olla. Psyykkasin itseni
hymyyn, pyysin peremmälle. Olin siivonnut tietysti, villapaidan jätin
tuolinkarmille ja vähän multaa ikkunalaudalle ettei menisi jäykäksi.
Se kävi vessassa, kuulin kaiken mutta psyykkasin. Keitin kahvit, pistin
kukat maljakkoon. Leikkokukkia sentään. Hella soi, otin piirakan
uunista. Mies tuli vessasta ja sanoi että toivottavasti ne ruusut ei
ihan heti lurpsahda. Lurpsahda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti