Pari sanaa on aina kirjoitettava oli asiaa tai ei. Takapäivystän ja jouduin töihin. Lähdin kotoa kesken ruokalevon kamalasti kiroillen. Mökötin taksikuskille (saan käyttää päivystysajoon taksia kun ei ole tuota autoa). Siinä se ilta sitten meni. Luin jutun intialaisesta työläisestä, joka nukkui muutaman tunnin työpaikallaan, muun ajan hän raatoi aamusta yöhön kantaen raskaita taakkoja. Muutaman kuukauden välein mies saattoi käydä perheensä luona. Mies ei todennälöisesti pääse koskaan nauttimaan eläkepäivistä vaan koko elämä on yhtä raatamista. Siihen nähden tämä on lasten leikkiä.
Valokuvistani huomaatte, että olen keksinyt, että kamerallani voi ottaa kuvia muutenkin kuin automatiikalla vaikka se onkin sellainen pieni halpa pokkari. Sitäpaitsi keksin, että niitä kuviahan voi jälkeenpäin muokata. Olen kovin innostunut siitä kuvien käsittelemisestä, kuten ehkä olette havainneet. Eivät ole kaksisia, mutta hauskaa on. Ainoa ongelma on se, että en viitsisi lähteä kotoa mihinkään muualle kuvaamaan. Pieni asuntoni on melko nopeasti ammennettu tyhjiin noin kuvausmielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti