Mietin tänään Viitaan kävellessä Krzysztof (krzsztfzstkiitos Wikipedia) Kieslowskyn elokuvatrilogiaa kolme väriä punainen, valkoinen ja sininen. Katselin jalkakäytävää, olihan sen verran liukasta, kuljin varoen. Ensimmäinen väri oli keltainen, auringon väri: kusiläiskät hangessa. Nähtävissä vaalempaa herkempää värisävyä ja sitten jo sellaista kypsempää rusehtavaa. Punainen, intohimon ja rakkauden väri: kadulle levinnyt veri. Sateenkaaren koko kirjo:oksennus. Nähtävissä myös ihmiskehon läpi käymättömiä värejä kuten vihreä rauhan ja toivon väri: eilinen kurkkusalaatti.
Mies kadulla kysyi minulta, paljonko kello mielestäni oli. Ehkä se on mielipideasia. Rankan päivän jälkeen mielestäni kello oli kahdeksan, seinässä oleva digitaalinen näyttö sanoi 16.30.
Viidassa vieraili Hannu Luntiala, sympaattinen, komea ja älykäs mies. Kaikki kirjailijavieraat ovat kertoneet tunteneensa itsensä jotenkin erilaisiksi lapsena. Olen kokenut samaa, vahinko kyllä se ei vielä tee kenestäkään kirjailijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti