Symmetria

Viikonlopun runo on ehdottomasti Anja Erämajaa teoksesta "Laulajan paperit"

PERUUKISSA JA ILMAN

Leppänen laulaa en kadu en. Yhdyn väliosaan, valehtelen. Olin liian laiska meikkaamaan. Olin liian laiska käyttämään hameita. Otin riskejä: se likainen tukka jonka kannoin päässäni kauppaan, jota vastaan tuli tuttava, joka kysyi mitä kuuluu, jolta ei voinut kysyä mitä eroa on revolverilla ja pistoolilla. Tunnen miten minua tähdätään. Päättävät puolestani. Jää Vironperä näkemättä, ja Bali, ja Jupiter. Ilmiö ei odota. Yleisö tuijottaa.

Mikä minä luulen olevani luullessani, että he vaivautuisivat ampumaan minua. Riittää kun eivät rakasta, tule halaamaan, hipelöimään paidan helmaa, ihana, ihana. Jos heittäisi murteella jotain, jos sanoisi että seuraava sota käydään puutarhatonttujen puolesta ja vastaan. Isken korttia pöytään, se näyttää ruutujätkää: mene lääkäriin. Tee itsestäsi symmetrinen. Symmetria pitää pöydän pystyssä. Symmetria auttaa jaksamaan. Symmetriset ihmiset solmivat kestäviä liittoja, viihtyvät, juovat vähemmän viinaa, enemmän teetä, ovat kokolailla omillaan, eivät kaadu, harvoin kompastuvat. Symmetrisen ihmisen äänihuulet lepattavat tasaisesti toisiaan vasten.