Seija

Tätä ei sitten luvatta lainata tai vien asian korkeimpaan oikeusasteeseen.

Seija

Seijalla oli tapana valittaa kaikesta. Seijan ostama lampaanviulu haisi jotenkin eltaantuneelta. Seija oli ehtinyt tehdä lihaklönttiin viillot, joista sojottivat valkosipulinkynnet. Hän vei paistin hallin lihamyymälään ja sai tilalle naudan paahtopaistin, purkin mustaherukkahyytelöä ja pahoittelut.

Etelänmatkalla aamiaisbuffetpöytään ei kuulunut vihanneksia, korvaukseksi Seija sai pienen matkalahjakortin. Seija oli valituksessaan niin sinnikäs, että järkevä yrittäjä taipui viimeistään kolmanteen kirjeeseen, seitsemänteen sähköpostiin ja kahdeksanteen soittoon.

Terveyskeskuksessa Seijaa pelättiin. Jos Seija piti vatsan ultraäänen tekemistä tarpeellisena, niin se luonnollisesti tehtiin. Kun Seija varasi ajan omalääkärille niin lääkärin viikko oli piloilla, sen verran tuoreessa muistissa olivat Seijan kirjelmät terveyskeskuksen johtavalle lääkärille ja Valviralle. Omalääkäri oli aina valmiina kirjoittamaan Seijalle lähetteen hänen toivomalleen erikoisalalle.

Seijan naapurissa asuva rakennusurakoitsija ei enää missään nimessä halunnut Seijan remonttihommiin osallistua. Hän oppi kerrasta. Valituskierre oli ollut pitkä ja sitä käytiin ylintä oikeusastetta myöten. Nykyisin mies kulki varovaisesti pitkin seinänvieriä ja säpsähteli kohdatessaan ihmisiä.

Seijalla oli Word-tiedostossa valmis valituskirje, johon hän lisäsi aina valituksen kohteen tiedot. Välillä Seijalla oli montakin prosessia meneillään: kotikadun aurauksessa oli puutteita, etelänmatkalla hotellihuoneen parvekkeelta ei ollut sellaista merinäköalaa kuin esitteen perusteella olisi olettanut ja jauhopussista oli löytynyt musta ötökkä, joka saattoi olla riesakuoriainen. Seijan viikonloput menivät valituksia laatiessa.

Kerran roskapussia viedessä Seija törmäsi naapurin rakennusurakoitsijaan, vaikka tämä hiipi hiljaa seinänvieriä pitkin. Mies alkoi huutaa kauhuissaan, kieri vatsallaan rivitalon pihassa ja roikkui Seijan nilkoissa. Oli sentään melkoinen kurakeli. Miespolo vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen ja sieltä pakkohoitopäätöksellä Pitkänniemen sairaalan suljetulle osastolle. Mies viipyi sairaalareissulla nelisen viikkoa ja palasi kotiin vahvasti lääkittynä.

Vaikka Seijan kirje meni väärään osoitteeseen, työpaikkaruokalan lihapullassa oli kivi ja Seija liukastui jalkakäytävällä venäyttäen selkänsä, niin Seija ei valittanut mihinkään.

Naapurin mies jäi sairaseläkkeelle. Seija kantoi hänelle aina silloin tällöin leipomuksiaan. Mies ei uskaltanut avata ovea kun Seija soitti ovikelloa. Seija jätti lautasen rappusille. Myöhemmin kun Seija kävi kurkistamassa, oli leivonnaisia sisältänyt lautanen hävinnyt. Yön kuluessa naapuri palautti tyhjän, puhtaan lautasen Seijan oven eteen.