Vietin kaksi vuorokautta hotellissa. Kun astuin ulos, tuntui kuin olisin vapautunut vankeudesta. Vedin Tampereen halki pientä matkalaukkuani, jonka pyörät kieltäytyvät pyörimästä. Olin suunnitellut jääväni Hesaan illaksi ja tapaavani yhtä ystävää, en millään jaksanut. Lähden hänen kanssaan onneksi kongressimatkalle maaliskuussa. Oma esitykseni meni ihan hyvin, kai. Lupasin vain yhden uuden esitelmän keväälle, saman jonka pidin ihan hiljattain. Viikon päästä on seuraava esiintyminen. Alan tarvita managerin.
Kirjoitin kolumnin kuolemasta. Aihe on rankka, mutta kirjoitin kevyesti. Voi tietysti miettiä kuinka aiheesta voi kirjoittaa kepeästi. Nyt tuntuu olevan vallalla sellainen ajatus, ettei vanhan ja monisairaan ihmisenkään kuulu kuolla, vaan kuolema on aina hoitovirhe. Jos potilas ei ehdi hengissä lääkärin luo kyse on sairaankuljetushenkilökunnan virheestä. Joidenkin omaisten mielestä iäkkäitä ihmisiä pitäisi viimeisinä päivinä vielä kiusata erilaisilla teknisillä tempuilla, jotka pitkittävät elämää ja kärsimystä muutamilla viikoilla.
Kisu ainakin on odottanut minua. Kehrää kuin moottorisaha. Syö ensin inhottavaa kissanruokaa ja nuolee sen jälkeen hiuksiani. Taidan lähteä ruokaostoksille ja sen jälkeen pukea kotivaatteet, joihin kuuluu villatakki, jonka hihassa on reikä. Reiän ympärys on hiilenmusta. Hiha paloi Jouluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti