keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Keski-iän ihannointia

Eräs toinen blogi (erinomainen sellainen, en osaa linkitellä) herätti ajatuksia vanhemisesta. Minä olin pelokas, ujo ja monin tavoin yksinäinen lapsi. En puhunut kenellekään aikuiselle peloistani. Nuorena olin ahdistunut. Vuosi vuodelta elämä on tullut paremmaksi, ainakin kun mitään fyysisiä ongelmia ei vielä ole. Ikävää, että tämä loppuu aikanaan. Tästä näkökulmasta on vaikea ymmärtää nuoruuden ihannointia. Keski-ikä on paras!

3 kommenttia:

Aikku kirjoitti...

Työkaveri kauhisteli täyttävänsä kohta 40.
So what, sanon minä, kohta 50.

Divine kirjoitti...

Lapsuus oli ihan ok. Teini-ikä ei.

LiisaHff kirjoitti...

Äidilläni oli tapana sanoa, että jos nuoret tietäisivät miten hyvä on olla vanhana, niin kukaan ei tahtoisi olla nuori.