Sisareni täyttää keväällä 50 vuotta. Sisareni ja hänen miehensä ovat hankkineet vinyylilevysoittimen. Sisareni alkoi kaipailla vanhoja levyjään. Kaikilla oli Mike Oldfieldin 1973 julkaistu levy Tubular Bells. Meille oli kertynyt niitä kolme kappaletta (ex-mieheni, minun ja sisareni kappaleet, sisko antoi meille levyjään lainaksi koska asusti pitkään ulkomailla). Olimme siis kaikki hyvin ainutlaatuisia ihmisiä. En ole varma pystyisikö enää kuuntelemaan sitä, musiikki taisi olla tekotaiteellista pimputusta. Sen ajan klassikkoja olivat myös Led Zeppelinin, Deep Purplen ja Pink Floydin levyt, joita oli lähes kaikilla. Sisareni opiskeli yliopistossa humanistisia aineita joten hänellä oli myös Nina Hagenia ja mahdollisesti David Bowieta, en ole varma. Mitä tulee suomalaiseen musiikkiin (jota ei juurikaan tuolloin arvostettu, korkeintaan yhtyettä Tasavallan presidentti)monella oli Pekka Strengin LP. Nuorisokulttuuri oli tuolloinkin jakautunutta, mutta se ei ollut yhtä monimuotoista kuin nykyisin.
Lapseni ovat kertoneet, että ex-mieheni hyllyssä on levyjä, joissa on siskoni nimi. Mietin miten saisin häneen yhteyttä kysyäkseni niitä. Tapaan häntä nykyisin ainoastaan painajaisunissa. Hän ei missään nimessä ole paha ihminen, jostain syystä me kuitenkin yhdessä muutama yö sitten hävitimme ruumista. Uni oli niin todellinen,että yöllä heräsin ja mietin,miten pystyn tämän syyllisyyden kantamaan. Sain hänet kiinni FB:n kautta ja siskoni saa mahdollisesti nostalgiahetkensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti