lauantai 22. tammikuuta 2011

Minä liikkaan

Meillä oli hauskat pikkujoulut. Erkoistuvat lääkärit olivat tehneet elokuvan tyyliin teho-osasto. Huima teos. Lauloimme kitaran säestyksellä yömyöhään. Nyt väsyttää. Nousin ylös petistä vasta kymmeneltä. Minä osallistuin yhteen ohjelmanumeroon, olen aina yhtä hämmästynyt kun minut otetaan mukaan ja pidetään osana porukkaa sillä olen ollut täällä vasta kolme vuotta, joka on hämäläisellä ajanlaskulla mitätön pisara maailmakaikkeudessa.

Aiemmin suunnittelin aamulla jo ennnen ylösnousua päivän aktiviteetteja ja pinkaisin ylös. Minusta on tullut laiska, nouseminen ja vaatteiden päälle kiskominen on käynyt yhä hitaammaksi toimitukseksi. Minun on pian noustava viiden maissa ehtiäkseni töihin. Järkevintä olisi jättää nukkuminen kokonaan väliin. Luin jostain, että nyrkkeilijä Eva Wahlström aiemmin meni lenkkivaatteet päällä nukkumaan, jotta pääsi heti aamulla juoksemaan. Minä haaveilin lapsena samasta, uneksin myös kylpyammeessa nukkumisesta. Olen aikuinen ja saan tehdä mitä haluan, tietyssä mittakaavassa. Jospa toteuttaisin tuon vaatteet päällä nukkumisen, voisin olla nyt jo lenkkipolulla. Tai sitten en.

Konekirjoittaja sanoi minulle, ettei sellaista verbiä kuin liikata ole olemassa. Minusta se on ihan normaali Suomen kielen sana. Jos jalka on pipi, niin saattaa joutua liikkaamaan.

5 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Se on savoa. Jalaka on niin kippee että pannoo liikkoomaan. Hämäläiset eivät luonnollisesti ymmärrä savoa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Näin on asian laita.

jaana kirjoitti...

Meillä Oulussa linkataan kun jalka on kipeä. :)

Lasse kirjoitti...

Kymenlaaksossa tiemmä luukataan.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Luukata, en ole hullumpaa kuullut.