Aamulehdessä annettiin neuvoja kesävaatteiden huollosta ja säilytyksestä. Minulla roikkuvat samat ryysyt kaapissa kesät talvet. On olemassa koulukunta (Kotilieden kestotilaajia), jonka mielestä talvivaatteet huolletaan keväällä ja säilytetään kaapissa tai vintillä (mieluiten sellaisessa pukupussissa) puhtaana kevään, kesän ja syksyn ajan. Se on kuitenkin vain yksi koulukunta. Vein pitkän untuvatakin pesulaan, olen siis taas pari vuodenaikaa jäljessä. Olen jo pitkään pessyt takin kauluksia, nyt tuntui, etteivät tämän tyyppiset keinot enää riitä edes talvipimeällä.Pesetys maksaa järjettömän paljon, takki on varmaan viiden euron arvoinen ja pesu 41 euroa. En viitsinyt perääntyä. Jatkossa etsin jonkun tutun, jolla on kuivausrumpu.
Kävin ostamassa lipun TTT:n musikaaliin Anna-Liisa. Talven kulttuuririennot siis alkavat. Lähden teatteriin ystävän ja hänen tyttärensä kanssa tai oikeastaan tuppauduin heidän seuraansa. Olimme sopineet,että ostan lipun heidän viereensä, joten sanoin heidän varausnumeronsa, joka on siis ystäväni puhelinnumero. Lipunmyyjä sanoi, etteivät he oikeastaan saaneet paljastaa asiakkaiden varauksia, mutta jos tällä kertaa (tämä on keski-ikäisyyden etuja, kukaan ei pidä huijarina). Hän kysyi mikä ystäväni nimi on ja sanoin vahingossa hänen tyttönimensä. Sain kuitenkin lipun heidän viereensä.
Kävimme V:n kanssa lounaalla. Hain yhden juhlamekon, jota on vähän korjattu, nyt odottelen sopivia juhlakutsuja. Luin loppuun Johanna Sinisalon romaanin Lasisilmä, joka oli varsin koukuttava. Päivän raskaat velvollisuudet alkavat olla kasassa. Loppupäivä onkin sitten lepäilyä ja toipumista näistä sangen vaativista ja uuvuttavista toimista.
2 kommenttia:
Meillä vallitsee koulukunta, jonka mukaan kaikki vaatteet säilytetään koko ajan vaatekaapeissa. Menetelmä ei ole hyvä, kesällä löydän vain talvivaatteita, talvella käteen osuu aina kesävaatteita.
Sama täällä. Puolustaudun sillä, että saatan talvella lähteä etelänmatkalle, vaikka en edes sellaisilla käy.
Lähetä kommentti