lauantai 6. elokuuta 2011

Olut aforistin seurassa

Ajoin kotiin erään kurssilaisen kyydissä ja taisin suoltaa hänelle suunnilleen koko elämänkertani tai olisin kertonut enemmänkin, jollei matkaa olsi ollut vaivaiset 32 km. Tyhjensin laukkuni, latasin koneet, imuroin kaksi huonetta, keittiön ja olohuoneen aion imuroida pienen lepotauon jälkeen. Noudin kirjastosta tilaamani kirjan. Kävin Anttilassa ruokaostoksilla, seisoin vihanneshyllyn edessä kuin juuri avohoitoon siirretty potilas, en osannut päättää mitä tarvitsisin.

Tampere näyttää omituiselta, ihmiset käyvät ostoksilla ja Anttilan edessä mies laulaa venäläisiä iskelmiä taustanauhan päälle.

Keskustelin yhtenä iltana asuntolan keittiössä kypsemmän herrasmiehen kanssa. Mies tarjosi oluen, kaatoi sen anteeksipyydellen kahvimukiin. Hän oli aforismikurssilla ja esitteli aforismikirjaansa, joka oli kirjakauppiaan toimesta painatettu. Kirja oli itseasiassa aika kaunis. Niitä myydään kuulemma ylioppilas- ja rippilahjoiksi. En olisi ilahtunut teoksen saamisesta noihin aikoihin.Sillä ei olisi voinut ostaa Sinisiä enkeleitä kuten rahalla saattoi. Mies myös maalaa, hänellä oli ollut hiljattain näyttely. Hän luonnollisesti ohjaa tämän lisäksi harrastajateatteriryhmiä. Hän kertoi, että olisi halunnut hukuttaa yhden naisen kurssiltaan.

Eilen pidettiin kurssin päätösjuhlat. Mukana oli porukkaa erilaisista kirjoittajaryhmistä mm. meidän novellipajamme, runopaja, afororismien kirjoittajat, elämänkerrallinen ryhmä (ne harmaatukkaisimmat, yksi harmaahapsi sanoi, että oli jo loputtoman kyllästynyt kurssilaisten juttuihin sota-ajasta), filosofinen kirjoittaminen, Natalie Goldberg- kurssi, voi olla, että jotain jäi luettelosta pois. Ohjelma oli yllättävän hauska. Omamme oli tietysti paras ja lyhyin: sairauskertomus henkilöstä, jonka dg oli F451 Omnipotentia Literare gravis. Hoito tähän vaivaan on muuten rajunpuoleinen: Volter Kilven Alastalon salissa 100 sivua x3, James Joycen Odysseus 50 sivua x3, Marcel Proust Kadonnutta aikaa etsimässä osa päivässä ad 6 vrk, unettomuuteen 1/2-1 novellia opettajamme Jyrki Vainosen kirjasta Luutarha.

Kerttu kyhnää kyljessäni, ikäänkuin moottori surisisi. Hän nuolee käsivarsiani, kieli on karhea, tuntuu inhalta. Nojatuolien uusien päällysten repimisprojekti näyttää Kertulla myös mukavasti edistyneen.

Ei kommentteja: