sunnuntai 21. elokuuta 2011

Päivä jännittävästä elämästäni

Pari ihmistä on sanonut, että elämäni on mielenkiintoista. Onhan se. Tänäänkin olen käynyt lenkillä, matkustanut junalla Jyväskylään, nähnyt poikaani ja hänen avovaimoaan, syönyt kesäkurpitsaruokaa (hyvää), silittänyt neljää kissaa, lukenut kahta sanomalehteä ja kahta kirjaa ja neulonut yhtä villasukkaa.

Päätin taas kerran pudottaa painoani. Tein päätöksen klo 18, sitä ennen oli vahingokseni syönyt jo voisilmäpullan ja Pyynikin munkin. Kävely asemalta kotiin oli koetteleva: aseman karkkikauppa, mäkkäri (Fiesta-salaatti), pari kahvilaa, Siwa ja R-kioski. Vastustin salmiakkiseireenejä ja kuljin päättäväisesti mihinkään poikkeamatta.Tein iltapalaksi vähän salaattia. Tekisi vielä mieleni leipää, katsotaan kumpi voittaa leipä vai minä.

Tampere näytti paremmalta kuin Jyväskylä, vaikka koski on kuivillaan. Jyväskylässä joutui paikallisliikenteen lipusta pulittamaan suolaiset 3.10 e. Olen tehnyt oikean ratkaisun valitessani Tampereen vai valitsiko Tampere sittenkin minut?

7 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Jyväskylän bussilippujen hinnat eivät myöskään korreloi bussikaluston kunnon kanssa. Vanhoja, huojuvia, tussahtelevia busseja vinkuvin jarruin varustettuna siellä ainakin oli silloin, kun opiskelin Jyväskylän yliopistossa. Jo tuolloin ihmettelin mihin Jyväskylän liikenteen bussilipputulot oikein kuluvat.

S kirjoitti...

Itse olen luullut että Helsingin kertalippu 2,50e on kallis, muta ei sittenkään=) Paljonko Mansessa nykyään nyssekyti kustantaa?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Tampereen kertalippu on sama kuin Halsingin 2.50 e.

Kirsi kirjoitti...

Elämän jännittävyys onkin useimmiten asenteesta kiinni. Olen huomannut, että pari tuntia hiekkalaatikolla voi olla tappavan tylsää tai yllättävänkin jännittävää, ihan riippuen siitä kuinka itse asiaan suhtautuu. Voi istua paikallaan elämäänsä kyllästyneenä tai tehdä kulmakunnan kauneimman (tai rumimman) hiekkakakun. Tai käpysydämen. =)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Totta. Moni jännittävä juttu jää kirjaamatta niinkuin eilisellä junamatkalla näkemäni nuori mies, jonka kauluaan oli tatuoitu mies pyssy ojossa. Minä kuljin ulos miehen vanavedessä ja tuijotin. Mietin mikä tatuoinnin ottamisen motiivi oli ollut.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo "kauluaan" pisti hymyn huulille ja vanha froindilainen lapsus tuli mieleen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Oho. Miten se noin menikään?