Liha ei tottele kuria

Teen hiljalleen paluuta arkeen. Altistan itseäni tänään varovasti kollegojen seuralle ja lääketieteelle. Lähden Helsinkiin koulutukseen. Pitäisi keksiä millä junalla lähteä, koulutus alkaa 16.30. Voi tämä olla ihan mukavaakin. Harmittaa, että en ehdi takaisin ajoissa ehtiäkseni Työväen kirjallisuuspäiville, jossa puhuu mm. ihana Claes Andersson. Vaikka menen Helsinkiin, niin en ehdi myöskään Taiteiden yöhön.

Vaikka lenkkeilin illalla, niin nukuin huonosti, alan ilmeisesti jo stressata työhön paluuta. Muutenkin kaikenlaiset asiat häiritsivät yöunta. Liha ei tottele kuria, jota yritän sille pitää. Söin eilen tummaa suklaata, jota olen jemmannut useamman viikon.

Seuraan Miina Supisen blogia Sokeripala niinpä piti käydä kirjastosta lainaamassa hänen kirjansa. Kirjoja ei löytynyt hyllystä, niinpä käytin kirjaston uutta hakuohjelmaa, joka on suoraan sanoen persiistä. Ohjelma jotenkin jumiutui, joten hakeuduin yltiövanhanaikaisesti jouten istuvan kirjastovirkailijan puheille. Hän näpytteli aikansa konetta ja sanoi kirjojen olevan lainassa, mutta ne löytyisivät kirjastoautojen varastosta. Näin on käynyt aiemminkin. Sain siis kirjat Liha tottelee kuria ja Apatosauruksen maa. Olen lukenut ensin mainittua kirjaa sivulle 250, enkä oikein tiedä miten siihen suhtautua. Tavallaan se on hyvinkin kevyt ja pinnallinen kirja, mutta toisaalta hyvinkin rohkea ja omintakeinen, se käsittelee raskaita asioita huumorilla ikäänkuin ne eivät koskettaisi päähenkilöitä juuri mitenkään. Nimi ilmeisesti viittaa perheen pojan Silmun uuteen intohimoiseen kehonrakennusharrastukseen ja tyttären Astran rajuihin masokistisiin seksileikkeihin. Näinkin voi siis kirjoittaa, mielenkiintoista. Tyypilliseen tapaani kirjoitan lukemastani kirjasta ennenkuin olen päässyt edes loppuun.