Eräs saamani sähköposti ärsytti. Vastasin siihen spontaanisti suuttuneena, mitä ei tietysti pitäisi tehdä. Viesti tuli takaisin, kyseessä oli tämän henkilön työosoite, olisiko siellä suodatin, joka torpedoi kaiken ikävän.
Soitin U:lle ja houkuttelin ensin syömään, kävimme nepalilaisessa ravintolassa. Oli oikein virkistävää syödä maustettua ruokaa ja puida elämän eri ilmiöitä. U oli nauttinut edellisenä iltana rapuja. Kävimme vielä Mustalahden satamassa kuuntelemassa Marjo Leinosta sekä Funky Kingstonia. En ollut koskaan kuullut Marjo Leinosta livenä. Minusta nainen oli loistava, varsinkin tauon jälkeen, siis keikan loppupuolella. Minusta vaikutti, että artistin janojuomana oli lähes piripintainen lasi punaviiniä. Hän esitti mm. Amy Winehousea sekä Michael Jacksonia omalla tavallaan tulkittuna. Yleisö oli pääasiassa keski-ikäistä, boheemin näköistä porukkaa ja innokasta tanssimaan. Marjo Leinonen näytti liikkuessaan linnulta, joka yritti päästä siivilleen.
Vessajonossa seisoin minä (nykyinen tamperelainen) ja toinen naisihminen (tamperelainen). Vessaan tuli kolmas nainen, joka oli aikansa hiljaa ja sanoi sitten "mikäs tässä on jonottaessa näin puheliaassa joukossa".
Kotiin tultuani laitoin tuon takaisin ponnahtaneen sähköpostin uudelleen. Mahdollisesti alkuperäinenkin oli jo mennyt perille. Ei haittaa. Hyvä. Ei harmita.
Lähden junalla Jyväskylään puolilta päivin, käyn poikani ja hänen kihlattunsa luona syömässä ja tulen illalla takaisin. Ei taida olla mitään järkeä, mutta missä sitten on?
P.S. Kertoisiko joku, miksi lukijaluettelo häviää vähän väliä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti