tiistai 9. elokuuta 2011

Hiukset

Aamulehden Hyvä Elämä palstalla kirjoitetaan hiusten hyvinvoinnista. Juttu sisältää uskomattomia "tieteellisiä" väitteitä (väärä ruoka aiheuttaa hilsettä jne.) Asiantuntijana on käytetty hiustutkimukseen erikoistunutta lääkäriä (näin lehti väittää) Annikki Hagros-Koskea. Aloin heti miettiä missä yliopistossa on erikoisala nimeltään hiustutkimus. Googlesta selvisi, että asiantuntijan titteli on LuK. Netistä ilmenee, että hän omistaa kaupallisen hiusten "tutkimiseen" liittyvän yrityksen. Hiukset pitää kuulemma pestä pää alaspäin. Hiuksia pitää pestä harvoin.

Ollessani murrosikäinen oli vallalla käsitys, että hiukset rasvoittuvat nopeasti, jos niitä pesee usein. Kaikki sinnittelivät klähmäisissä hiuksissa mahdollisimman pitkään. Kun tilanne kävi epätoivoiseksi, pestiin pelkkä otsatukka. Myynnissä oli myös kuivashampoita, käytin joskus korvikkeena vehnäjauhoja. Jauho tupruteltiin hiuksiin, annettiin hetki muhia, jauho toivottavasti imi rasvan ja se saatettiin harjata pois. Tällä tavalla saatettiin hiustenpesupäivää siirtää eteenpäin.

Kampaaja laittoi 15-vuotiaana hiuksiini Mini Voguen. En ole koskaan sen jälkeen näyttänyt yhtä keski-ikäiseltä. Permanentti näytti siltä, että papiljotit oli juuri otettu pois hiuksista ja unohdettu kammata. Viikon ajan hiuksissa viipyi voimakas permanenttiaineen haju. Parin viikon kuluttua hiukset olivat ikäänkuin palaneet, kuivat ja elottomat. Eipähän tarvinnut sortua hiustenpesun syntiin.

Äiti kiharsi hiuksensa papiljoteilla, joissa oli pieniä väkäsiä, joihin hiukset tarttuivat. Ne kiinnitettiin muovisilla tikuilla. Äiti nukkuin nuo kidutusvälineet päässään. Saunan jälkeen jouduin kiertämään papiljotit hänen hiuksiinsa.

Aikomuksenani oli oikeastaan jatkaa suurista aiheista ja kirjoittaa kateudesta. Kadehdin aikoinaan ystävän paksuja pitkiä kihartuvia hiuksia. Kadehdin nykyisin ainoastaan ihmisten lahjakkuutta ja elinvoimaa, niitäkin enää harvoin.

Lopetin muuten tänään Aamulehden kestotilauksen. Olen tyytyväinen, että sain sen vihdoin tehdyksi. Lehti tulee minulle vielä pitkään, sillä rahoja ei palauteta.

10 kommenttia:

Aikku kirjoitti...

Otin 70-80-luvulla permamentin varmaan pari kertaa vuodessa. Permanentin jälkeen tukkaan ei mennyt kuin viisipiikkinen ja sitten kun tukka kasvoi, juuressa oli suora juurikasvu. Ja kun tukkaa oli enemmän kuin tarpeeksi, afro oli valtava!

Nyt on ihanaa, kun pesen hiukset silloin kun haluan ja ihan oikealla shampoolla. Eikö kuivapesuaineena käytetty aikoinaan perunajauhoja? Itse en onneksi tähän sortunut, mutta kaveri harrasti usein. Ja päänahka näytti hilseiseltä, kun jauhoja ei saanut kunnolla pois.

Ja samaan aikaan laitettiin meikkivoidetta kunnolla. Parhaimmillaan kolme kerrosta. Siinä peittyi finnien lisäksi alkuperäinen pohjaväri tehokkaasti. Poolopusero oli kätevä, silloin ei näkynyt meikkivoiteen raja!

Merja kirjoitti...

Pääkaupunkiseudun lehdissä tätä samaista kandidaattia siteerattiin takavuosina ahkerasti, nyt lienee siirtänyt toimintareviiriään hieman pohjoisemmaksi. Hän mm. väitti irtireväistyn hiuksen tyveä mikroskoopilla tarkasteltuaan, että karvatupesta löytyi pikkuriikkisiä matoja, jotka ovat hiustenlähdön syy. Hiustenlähtö oli nimittäin takavuosina yleinen muotitauti, jota tultiin vastaanotolle arvuuttamaan - josko löytyisi taustalta hormonihäiriö.

Heidi kirjoitti...

Matoja, yäk. Nainen istui netin kuvassa mikroskoopin ääressä. Hänellä näytti olevan tummat kiharat hiukset. Kaikenlaiset vempeleet tekevät jotenkin vakuuttavan vaikutelman.

Minulla oli teini-iässä kananpojankeltainen poolopaita ja kasvoilla meikkivoidetta, jonka nimi oli Ldb tai jotain sinnepäin. Ei maksanut paljon. Käytän edelleen meikkivoidetta synkimpään talviaikaan, kesällä ei tule mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmettelin lukiessani myös ammattia, hyvä että selvisi. Minä olen pessyt hiukseni kerran päivässä viimeiset 45 vuotta eivätkä ne ole menneet millään lailla kehnoiksi, ainoastaan ovat aina puhtaat ja tuuheat. No, on voinut joskus joku päivä jäädä väliin, mutta toisaalta joskus olen pessyt tukan kolmekin kertaa päivässä, jos olen hionnut kunnolla useassa otteessa.

Muistan, miten joskus muinoin kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa sai kysyä lääkäriltä ihonhoito-ohjeita. Joku kysyi juuri tästä, miten usein hiuksia saisi pestä, etteivät ne rupeaisi rasvoittumaan liikaa. Lääkäri ei ymmärtänyt kysymystä (ei ollut ymmärtävinään? Tuntuu kummalta, että olisi joku joka ei ole tätä uskomusta kuullut. No, se oli kyllä mies) Hän piti ajatusta perin käsittämättömänä, koska tällä logiikalla ihmisten käsien pitäisi suorastaan tihkua rasvaa, koska niitä pestään useita kertoja päivässä. Mutta yleensä ihmisillä iho kuivuu käsissä liikaakin.

Sen jälkeen olen pessyt tukkaani vielä paremmalla omallatunnolla joka päivä. Shampoo on kyllä hyvin mieto, eikä minulla ole sen paremmin permanenttia kuin värjäystäkään.

Merja kirjoitti...

Ja sitten on vielä tämmöinen No poo -liike, jossa hiuksia ei pestä millään kemikaalilla. Lähipiirissä on yksi tämän aatteen kannattaja eivätkä hänen hiuksensa kyllä näytä yhtään sen kummemmilta kuin muidenkaan, vaikka hän on jo vuoden pessyt päänsä vain lämpimällä vedellä. Tämä ei kyllä varmaan sovi niille, jotka käyttävät kaikenlaisia muotoilutuotteita?

Heidi kirjoitti...

Tämä hiustutkija piti myös vettä haitallisena.

Heidi kirjoitti...

Käytän itse shampoota, hoitoainetta, traktoriöljyltä näyttävää muotoiluainetta, sellaista muotoilujauhetta ja hiuslakkaa. Viittä ei kemikaalia siis. Tämän lisäksi hiuksissani on kestoväriä. Ei kuulosta erityisen ekologiselta.

Merja kirjoitti...

Mutta kuulostaa erittäin tutulta.

Kaisa kirjoitti...

Muistin yhtäkkiä kaksihaaraiset hiukset, joita paheksuttiin 1970-luvulla kovasti. Sellaisia ei ehkä enää ole? Hävisivät, samoin kuin pölypunkit.

Heidi kirjoitti...

En ole muuten aikoihin kuullut kaksihaaraisista. Jotain positiivista on tapahtunut. Ehkä ihmiset leikkaavat hiuksiaan tiuhemmin, eikä niitä kauhistuksia ehdi ilmaantua. Muistan joskus oikein kaivelleeni niitä omasta kuontalostani.