Kävin torstaina Hesassa kulttuurimatkalla. Tutustuin Ateneumin Lappi-aiheisen näyttelyn. Näin ensimmäistä kertaa Reidar Särestöniemen töitä. Niitähän rikkaat ainakin tarun mukaan ostivat 70-luvulla innoissaan. Legenda kertoo, että joku ostaja valitti, kun taulun pinta rapisi pois. Signeeraus taitelijalla on varsin suurikokoinen. Yllä kuva Rosa Liksomin työstä
Kreisland: Mahtavan maailman alttari. Installaatio toi mieleen yhden ARS 2011 näyttelyn installaation, jonka nimeä en tietenkään muista.
Katsoin myös Ateneumin pysyvän kokoelman. Taiteilijoiden CV:t oli kirjoitettu pylväisiin. Akselin Gallen-Kallelan mainittiin käyneen häämatkalla Itä-Suomessa ja Vienan-Karjalassa.
Jälkeenpäin katsoin vielä ARS 2011 näyttelyn, jossa esiteltiin afrikkalaista taidetta. Valokuva näyttää olevan tällä hetkellä merkittävä ilmaisun muoto. Toinen asia, joka tuli esille, oli kierrätysmateriaalin käyttö. Jätän asian tarkemman vatvomisen niille, jotka taiteesta jotain ymmärtävät. Kolmannen kerroksen kohdalla A soitti ja sanoi odottavansa minua terassilla, joten ylin kerros tuli lähinnä juostua läpi. Söimme Kampissa sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa erinomaista ruokaa ja palasin Tampereelle illalla yhdeksän junalla.
2 kommenttia:
Kierrätysmateriaalin käytölle on varmaan käytännöllinen syy: sitä on saatavilla, toisin kuin oikeita taiteilijatarvikkeita. Lisäksi Afrikassa on käytännönkin elämässä vahva uusiokäytön perinne: auton renkaista syntyy sandaaleja, peltipurkeista leluja etc. Afrikassa tämä uusiokäyttö on vsin paljon taidokkaampaa kuin meillä korkean elintason maissa, meillä siitä on tullut design-trendi, pintakuohaa.
Ymmärsin tietysti kierrätysmateriaalin runsaan käytön syyn. Valokuva oli myös laajasti esillä. Sekin lienee halvempi tapa ilmaista itseään kuin vaikkapa öljymaalaus, mutta ehkä nyt muutenkin trendikkäämpää. Mielenkiintoinen näyttely.
Lähetä kommentti