Olen nähnyt Oriveden hillittömän yöelämän. Istuimme paikallisen hotellin sisäpihalla sijatsevalla terassilla. Tunnistin kaikki muut ravintolan asiakkaat opiston kesäkurssin osallistujiksi tai opettajiksi. Join kaksi lasia valkoviiniä. Teimme viimeisen illan illanviettoon ohjelman. Tällaiset ohjelmat huvittavat yleensä vain niiden tekijöitä.
Sain Jyrki Vainoselta henkilökohtaisen palautteen etukäteen lähettämästäni tekstistä. Hän tulkitsi sitä kovin psykoanalyyttisesti. Tilaisuuden jälkeen söin mustia viinimarjoja puskasta ja jostain syystä minua itketti. Se ei millään tavalla liittynyt kritiikkiin vaan hänen tulkintaansa tekstistäni. Itku keskellä puskia tuntui jostain syystä hyvältä.
2 kommenttia:
Sanoin tänään puolisolleni, että otan uuden kupin teetä, kun tämä edellinen oli aivan jähtynyt. Sen jälkeen itketti.
Tosin se ei liittynyt tulkintoihin (miksi minä sen edes tähän kirjoitan?) vaan siihen, että tajusin että sitten kun isovanhempani kuolevat, kukaan ei sano minulle enää jähtynyt, hantuuki tai pyheliina. Olen silloin kokonaisen murrealueen köyhempi.
Tuo kurssi kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että taidan yrittää ensi kesänä päästä vastaavalle.
Oli mielenkiintoista ja ehkä vähän rankkakin, sillä nukuin huonosti.
Lähetä kommentti