Kun luin David Nichollsin romaania Sinä päivänä oivalsin, että saan kirjoittaa kevyesti, eikä kaikkien kirjoittajien tarvitse käyttää runollista kieltä. Kirjoitin pitkää tekstiäni parin tunnin ajan ja minulla oli hauskaa. Tiedän, ettei se ole mitään maailmankirjallisuutta, se ei ehkä koskaan tule valmiiksi ja mahdollisuudet sen julkaisuun ovat olemattomat. Sain silti taas motivaation takaisin. Sivuja on 37, joten en voi kovin pullistella saavutuksellani. Tekstiin on ilmaantunut parin naisen lisäksi yksi mies, pariskunta ja heidän kaksi lastaan, toisen päähenkilön poika, miniä ja lapsenlapsi. Toinen päähenkilö sairastaa rintasyöpää, toinen on sairaanhoitaja, joten saan kirjoittaa terveydenhuoltomme kummallisuuksista.
Aamulehden vieraskynä kirjoittaa lutkamarssista. Nykyajan ihmiset kirjoittajan mukaan vaativat jatkuvasti oikeuksiaan. Hän käyttää muuallakin kerrottua vertausta: keski-ikäiset miehet voisivat puolestaan vaatia oikeutta kulkea hiprakassa lompakko takataskussa ilman, että heitä syyllistetään jos lompakko ryöstetään. Arvelisin, ettei lutkamarssissa ole kyse siitä, ettei saisi käyttää järkeään ja etteikö kannattaisi suojella itseään. Rikoksen uhria ei saisi kuitenkaan syyllistää rikoksesta, rikoksen tekijä on kuitenkin lopulta vastuussa. Onko muuten tutkittu, vaikuttaako pukeutuminen oikeasti siihen, tuleeko nainen raiskatuksi? Samaisessa jutussa puhuttiin pyöräilijöiden oikeuksista. Jos pyöräilijä pitää kiinni oikeuksistaan kärsii liikenteen joustavuus. Kysyisin kenen kannalta, ei varmaankaan kevyen liikenteen vaan autoliikenteen. Joissakin pyöräilyn sivistysvaltioissa pyöräilijällä on oikeus ajaa yksisuuntaista katua "väärään" suuntaan, se lisäisi kevyen liikenteen joustavuutta.
Blogiini on usein päädytty hakusanalla Turkkilainen parturi. Olen jo jonkin aikaa seurannut huolestuneena kyseistä liikehuoneistoa, sillä sen ikkunat ovat peittyneet sanomalehtiin. Eilen huomasin, että se on noussut entistä ehompana, nyt sen nimi on Turkkilainen parturi High Style. Liikkeen ikkunoita koristavat minareettien siluetit.
4 kommenttia:
Olen sen varmaan aiemminkin sanonut, mutta minä olen yksi niistä, jotka löysi tämän blogin hakusanoilla turkkilainen parturi. Piti lähteä pojan tukkaa leikkauttamaan, ja vaimo muisteli, että lähistöllä on turkkilainen parturi, ja googlaamalla yritin sitten löytää yhteystietoja ja törmäsin tänne. Jäin sitten lukijaksi, ja onhan se vaikuttanut ainakin jo yhden uuninluukun eheytymiseen.
4½-vuotias poikamme on jo yli puolet elämästään käynyt turkkilaisessa parturissa. Tervehtii jo ovella sanomalla merhaba, lähtiessä teşekkür ja güle güle (vaikka se ei taida olla varsinaisesti lähtijän heihei). Parturi Kenan esittelee poikamme usein muille asiakkaille 'tärkeänä asiakkaanaan'.
Paikka on tosiaan ollut remontissa kesäkuukaudet. Tukanleikkuu on jäänyt vähemmälle - kerran poika kävi läheisessä Kiki-nimisessä parturissa.Näinköhän Kenan on nostanut hintojaankin?
Minähän en tiedä yhtään mitään runoudesta tai runollisuudesta, mutta minusta voi yhtä aikaa kirjoittaa kevyesti ja runollisesti.
No, kuten sanottu, en minä ymmärrä proosan ja lyriikan jakoa monessakaan kohtaa, mutta pidän kevyitä, lennokkaita tekstejä runollisina.Ehkä se liittyy jonkinlaiseen tekstin rytmiin?
Minäkin uskoin pitkään pimeillä kaduilla lenkkeillessäni, että raiskaaja ei ole kiinnostunut hikisestä pipo silmillä hölkkääjästä, kunnes kotikulmille ilmaantui hemmo, joka kävi käsiksi nimeomaan lenkkeilijöihin. Aloin juosta aamulla aikaisin ennen työhönmenoa luottaen siihen, että raiskaaja on unten mailla.
Divine: uuniluukun eheytyminen on hieno juttu. Perheesi elämä selvästi paikantuu samalle seudulle kuin minun.
Lähetä kommentti