Jännittäviä käänteitä ja vastuullinen tehtävä

Elämästäni ei jännitystä puutu. Kävin sen ikuisuusprojektiartikkelin kanssa tänään uuden statistikon luona. Aiempi pitää konttoriaan Äänekoskella, jonne meno autottomana vaatii yöpymisen Jyväskylässä. Äänekosken mies on huipputyyppi, mutta hän laskuttaakin arvonsa mukaisesti ja ylin esimieheni on alkanut suhtautua noihin laskuihin nuivasti, etenkin kun artikkeli ei ole edennyt sellaiseen tilaan, että sitä voisi tarjota johonkin kansainväliseen aviisiin. Ensin suurempaan, hienompaan ja kiiltävälle paperille painettuun ja siitä sitten alaspäin. Tämä erinomainen Äänekosken tilastomies laulaa, huutelee "ollaan me hyviä!" ja puhuu vähän väliä puhelimessa. Jokaiselle soittajalle hän hihkaisee "minullapa on täällä ihana nainen!". Sitten juodaan kahvia, syödään ja jutellaan runoista. Virkistävää kyllä, mutta vaivalloista ja kallista. Kotiin tullessa on mukana nippu paperia, tietokoneessa käyriä ja pää sekaisin.

Tämä uusi, naispuoleinen statistikko ei puhunut runoista, ei laulanut, ei vastaillut puhelimeen, emme juoneet kahvia, eikä hän sanonut kenellekään "minullapa on täällä ihana nainen". Toisaalta aikaa kului kymmenesosa ja pää on jotenkin selkeämpi. Klinikan ei tarvitse maksaa hänelle erikseen, sillä hän on tiedekunnan palveluksessa.

Lupauduin (humalapäissäni) yksissä juhlissa erään kirjoittajayhdistyksen tilintarkastajaksi. Minä, joka en osaa hoitaa edes omia raha-asioitani. Veroilmoituksenkin teki aina isä, sitten aviomies ja nyt ilmoitusta ei tarvitse enää onneksi tehdä. Yhdistyksen puheenjohtaja toi minulle kansion, jossa on lukuja, miinus merkillä ja ilman. En ymmärrä niistä mitään. Nyt kannattaa tunkea yhdistyksen rahastonhoitajaksi, jos haluaa tehdä kavalluksen. Toisaalta, yhdistys ei ole niin varakas, että kukaan viitsisi moista riskiä ottaa.

Huomenna kirjoittajakoulutuksessa on yllättäen vieras opettaja, kirjailija Anneli Kanto. En saa ensi yönä unta.