sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusinta vuodelta 2009

Uusi vuosi, mutta sama pää, jossa on toivottavasti ripaus uusia ajatuksia. Vanha ystäväni P oli kylässä ja saatoin hänet äsken asemalle. Viihdyn nykyisin hyvin yksin, mutta vilahtavan hetken tuntui tyhjältä. P on positiivinen luonnoltaan, viimeksi vielä kertasimme vuoden 2011 hyviä puolia, joita on mm. toistaiseksi vallitseva hyvä terveys. P on saanut viimeisen vuoden aikana lapsenlapsen. Minulle on tärkeää jonkinlaisen uuden suhteen viriäminen tyttäreen ja se, että lapsilla menee käsittääkseni ihan kohtuullisesti. Itselläni on (liikaa) töitä, katto suojelee sateelta, ja muutama ystäväkin vielä sietää. Mikäs tässä on ollessa.Vaikka minulla on vahva usko, että vastoinkäymiset ovat väistämättömiä. Niitä kannattaa jo etukäteen arvailla ja murehtia, etteivät tule yllätyksenä.

Kävimme eilen Tampereen teatterissa katsomassa näytelmän Euroopan taivaan allaNäytelmää mainitaan huippuhauskaksi komediaksi työvoiman liikkuvuudesta. Varsinkin näytelmän ensimmäinen puoliaika oli välillä puuduttavaa seurattavaa. Yleisöä yritettiin naurattaa oikein hampaat irvessä. Näytelmän henkilökuvat olivat pinnallisia ja asiaa oli liikaa, hetkeksikään ei pysähdytty. Toinen puoliaika oli parempi. Herkullisin oli kohtaus, johon osallistui virkailija, maahanmuuttaja ja tulkki. Herkullisuus ei liittynyt niinkään käsikirjoitukseen vaan näyttelijöiden pokan pettämiseen. Tilanne nauratti minua niin, että huolellisesti (silmien ympärille sipaistaan rajauskynällä väriä, jotta silmät erottuisivat naamasta, ja ripsiin vedetään maskaraa) tehty silmämeikki oli tärviöllä.

Seuraamme littyi vielä U ja katsoimme upean ilotulituksen Ratinan suvannon rannalla. Käväisimme vielä baarissa tai oikeastaan kahdessa puhumassa avioeroistamme. Epäilen huijausta, tämä vuosi saattaa olla uusinta vuodelta 2009.

Vaivun sohvalle iloitsemaan toistaiseksi vallitsevasta hyvästä terveydentilastani. Myöhemmin lämmitän eilen valmistamiani herkkuruokia saatanpa vielä keittää kahvitkin. Azaleani kukoistaa toistaiseksi. Ostin sille kirpparilta hienon astian. Kerttu nukkuu sohvanselkämyksellä. Hän on onneksi toipunut ripulista. Ehkä tästä tulee kuitenkin hyvä vuosi.

P.S. Heti kun sain tekstin kirjoitettua ilmaantui FB-sivulleni seuraavat mainokset: ET-lehti (kirjoitin lapsenlapsesta), Voi hyvin lehti (kirjoitin terveydestä) ja aikuisten eroryhmä (kirjoitin sanan avioero). Mihin katosi mainos hoikentavista alushousuista. Juuri kun aloin lämmetä tuotteelle.  FB-valvoo, kiitos FB. Kaventavat alushousut takaisin!

3 kommenttia:

Jenni Meriluoto kirjoitti...

FB-mainokset pitävät meitä aina silmällä. Kun sain kaksoset, FB yritti suostutella minua luovuttamaan munasolujani muille, minulla kun tuntui olevan niitä ylimääräisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei kuule, oletkos nyt ihan varma siitä yksinäisyyden tunteen häivähdyksestä? Minä nimittäin olen erittäin viehättynyt juuri sinun ei yksinäisestä, vaan omasta elämästä! Jotenkin vaikuttaa siltä, että sinä olet onnistunut saavuttamaan elämäntavan, jossa voit itse toimia omalla tavallasi niin, että nautit sopivina annoksina seurasta ja otat täyden ilon myös omasta rauhastasi. Minä pidän tätä parisuhdepakkoa ja yksinäisyyden taivastelua ihan keinotekoisena tai ainakin yliarvostettuna. Ehkä ei saisikaan puhua ääneen siitä, miten hienoa on saada ottaa parhaat palat seurallisuudesta ja yksinolosta?

Heidi kirjoitti...

Toisaalta, mutta toisaalta. En tiedä mikä on paras. Latteuksia viljelläkseni on tultava toimeen itsensä kanssa. Siitä taitaa kaikki lähteä. Välillä tulen, välillä en. Koko ajan vähän paremmin.